Heinäkuu 2011

Olin mökillä lepäämässä viikon muutaman ystävän kanssa. Rukoilimme paljon ja nautimme kauniista luonnosta. Aamulla saimme herätä linnun lauluun. Järvi soitti laineillaan musiikkia. Joutsenperhe kävi näyttäytymässä mökin rannassa. Sauna lämpisi joka ilta. Takkatulessa makkarat paistui. Kaikki liikenteen ja muukin melu oli poissa. Yhden vieraan saimme johdattaa Jeesuksen omaksi. Mikä ilo sydämessä. Eräänä sateisena päivänä vain lueskelimme ja lepäsimme. Luin Jack Frostin kirjaa Hengellisestä orjuudesta hengelliseen lapseuteen. Mietin kirjaa lukiessa miten paljon meitä ”kodittomia” ja ”sylittömiä orpoja” onkaan. Joille uskonelämäkin on vain suorittamista.

Kesken lukemisen Jumala alkoi näyttämään varmaan suurinta kipuani. Isän ja äidin sylin ikävää. Minun ikäisillä monien vanhemmat ovat olleet kiireisiä. Ikävä kyllä nytkin. Ei ole pidetty niin tärkeänä sylissä pitämistä ja monet muutkin asiat ovat jättäneet monet lapset vaille turvallista syliä. Tajusin, etten ole tarpeeksi koskaan saanut levätä ihan koko painollani isän sylissä –pitkään ja turvallisesti. Käpertyä siihen ja saada sylihoitoa ja kasvaa luottamuksessa.

Joku osa minussa on aina sitä kaivannut ja jäänyt vaille. Aikuisuuden ihmissuhteissa –avioliitossakin  ”sylin tarve” on ollut suuri. Välillä vääristynytkin. Joku osa minusta ei ole syliin mahtunut ja on jäänyt ulkopuolelle. Liian iso, liian pieni, liian lihava, ruma, ties vaikka mitä, mikä ei ole kelvannut sellaisenaan. Itse itseni mitätöinnit ja vaatimukset jostain ovat tuoneet kelpaamattomuuden tunnetta. Et kelpaa – yritä lisää. Laihduta, jumppaa, meikkaa ja yritä olla naiselllisen kaunis. Kun taivaallinen Isä ottaa meidät syliin ja lepoon Hänessä – lapseuteen, Hän ei jätä ulkopuolelle mitään meistä, vaan saamme koko painollamme levätä siinä. Sitä ei voi ihmisen syli kertoa tai korvata.

Miten paljon elämämme ihmissuhteet vaikuttaakaan jumalasuhteeseen. Emme uskalla levätä koko painollamme luottamuksessa, vaan joku osa meistä yrittää itse pärjätä ja hallita elämää tai kelvata. Pitää pärjätä ja silti turvattomuus vaivaa ja ohjaa. Toki on niitäkin, jotka ovat saaneet turvallisen sylin, hyvät kiintymyssuhteet jo lapsena ja heille onkin helpompaa elää luottamuksessa Jumalaankin. Siinä mökillä vuoteessa sain kokemuksen tasolla olla Isän sylissä –ihan koko painollani. Itkin ja lepäsin siinä. Jumalan kohtaamisen hetki! Luottamusta Häneen hoidettiin ja vahvistettiin.

Kokemuksiin tai niiden hakemiseen en halua olla meitä johtamassa, mutta joskus ne voivat olla tarpeellisia jos ne eivät ole irti Raamatun Sanasta. Kokemusten perustukselle ei voi elämää laskea tai rakentaa, mutta ne voivat avata kipeitäkin asioita, mitkä ovat saattaneet johtaa kauemmaksi Jumalaa. Totuus voi tehdä joskus kipeääkin, mutta vapauttaa. Jumala voi hoitaa sisäisiä kipujamme myös ihan kokemuksenkin tasolla. Syli on syli. Sana on se joka hoitaa, mutta sylin ikäväkin on totta! Arkea ei voi irrottaa pois meistä. Ei Jumalaakaan arjestamme. Sylin kaipuu täyttyy luottamukseen – ei tarpeeseen.

Tajusin, miten syvää turvattomuutta sylin ikävä –sanaton ikävä on tehnyt aikuisuuteen. Ei koko painollaan ole saanut levätä ja rakentua jo pienestä asti isän ja äidin sylissä. Tuntea, että kelpaa ja joku huolehtii täysin. Olla lapsi jota aikuinen ohjaa ja suojelee. Aikuisuudessa etsityt sylit vaativat usein jotain. Syvä ikävä ei sillä korjaannu -vain hetkellisesti voi helpottaa. Joskus ja yleensä johtaa jopa uusiin pettymyksiin. Se voi vie meidät myös hengelliseenkin orjuuteen. Pitää olla jotain muuta kuin on. Suorittaa että kelpaa Jumalalle. Pitää tehdä enemmän. Tehdä itse. Yrittää itse korjata itseään ja ansaita rakkaus, joka ansiotta kuuluu meille lahjana. Joka on jo tehty lahjaksi. En kelpaa, en riitä, en luota. Uskossa eläminenkin voi tulla suoritukseksi ja se ei johda hyvään. Rakkaudesta tulee ehdollista suorituksiin. Jumalankin rakkaudesta. Silloin syvällisesti ajatellen turhennamme jo ristillä tehdyn työn. Niin äkkiä puemme omaa vanhurskautta hyvillä teoillamme ja suorituksillamme. Annetaan Jumalan olla Jumala. Ollaan me ihmisiä ihmisten keskellä. Tehdään hyvää rakkaudesta – ei vaatimuksesta.

Uskon, että Isä odottaakin lapsiltaan luottamusta Häneen. Jos ajattelemme lasta, joka koko ajan kiukuttelee isälle eikä luota, on maallisenkin isän sydän surullinen. Miksi ei taivaallisen Isäkin olisi surullinen jos lahja ei kelpaa? Hän haluaa, että luottavan lapsen lailla turvamme Häneen kokonaan, jotta Hän voi käydä ohjaamaan elämäämme –kokonaan. Elämme uskossakin silloin lapseudesta käsin, eikä orjuudesta käsin. Ajattele, että Jeesuksen tähden saat olla Jumalan perillinen. Rakastettu lapsi suuressa Jumalan perheessä. Saamme luottamuksessa irrottaa otteemme omista joskus heikoistakin turva rakennelmistamme ja heittäytyä Jumalan varaan ihan kokonaan.

Voi olla pelottavaakin luottaa johonkin, mitä ei silmillä näe. Sanasta saamme kuitenkin nähdä, mitä Jumala ajattelee meistä ja mitä Hän lupaa meille. Sieltä Hänet löydämme arkeemme. Lapsi saa myös opetella ja kasvaa. Erehtyä ja oppia. Kaatua ja nousta. Ja silti koko painollaan elää arjessa erehtyvänäkin leväten luottamuksessa, että Isä ohjaa. Onko Sinulla sylin ikävä? Rukoilen puolestasi, että Sinäkin saat olla Isän sylihoidossa. Vahvistua luottamuksessa Häneen. Ei meidän niin aikuisia aina tarvitse olla – osaavia, pärjääviä ja tietäviä. Lapsellisuus ja lapseus on kaksi eri asiaa. Jeesus meitä hoitakoon Pyhän Henkensä kautta! Sillä olemme Hänen lapsiaan – Kristuksessa.

Sisäinen rikkinäisyys ja toipuminen on minusta sitä, että Jumala näyttää meille asioita, missä olemme rikkinäisyyden takia ohjautuneet ajattelemaan tai toimimaan väärin. Sisäinen parantuminen ei itsessään ole se pääasia, vaan se että rikkinäisyytemme ei ohjaa valintojamme tai ajatteluamme, vaan valitsemme Jumalan tahdon mukaisia asioita ja näemme Isänkin niin kuin Hän oikeasti on. Jeesus on tullut vapauttamaan vangittuja ja liian usein me olemme huomaamattammekin menneisyytemme ja kipujemme vankeja. Rukoilen, että Jeesus vapauttaa meitä ja asettaa ennalleen meidät siihen, mitä Hän on meille jo alunperin tarkoittanut. Kunnes hiljaa huutavat haavamme hoituvat. Toipuminen on ennalleen asettumista Jumalan suunnitelmiin. Sinulle on paikka Jumalalla!

Tässä joitakin loma-ajatuksia Sinulle rukousaiheena tai itsellesi Isän hoitavasta sylistä. Uskon, että omassa maassamme on paljon sylin kaipuusta kipuilevia, joka on johtanut moniin vääriinkin asioihin. Jopa seurakunnissa. Vääriin ihmissuhteisiin. Etsimään rakkautta – vain ihmisen taholta ja tasolta. Ennalleen asettaminen on tuhlaajien ja suorittajien – lasten kotiintuloa, johon sisältyy syvää anteeksiantamuksen voimaa ja siunausta. Sen minkä synti ja maailma on erottanut ja rikkonut, sen Jeesus on tullut korjaamaan, palauttamaan ja asettamaan ennalleen. Siihen saamme turvata.

Malakian kirjasta: Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen.

Elokuu 2011

Jeesuksen sanat Pietarille: Joh.21:18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”

Olemme viime aikoina työstäneet koulutuksessa paljon niitä malleja ja valintoja, jotka teemme usein kipumme kautta tai vuoksi. Miten usein meille on sanottu vääriä sanoja ja miten syvälle ne ovatkaan meihin jääneet. Kun niitä on tarpeeksi kuullut olemme alkaneet itsekin uskoa niihin. Joku muu on määritellyt ketä olemme, miltä näytämme tai kuulumme. Tai jopa niinkin pitkälle, että ajatuksemmekin on toinen määritellyt. Niiden purkaminen ei ole aina helppoa etenkin jos emme edes huomaa miten ne ovat vaikuttaneet meihin.

Mitätöinnit ja huonot sanat meitä kohtaan ovat tuoneet huonoa itsetuntoa. Niinpä pian ajattelemme niin itsekin itsestämme ja myös myöhemmin toisistamme. Jeesus kehottaa meitä Sanansa kautta hyväksymään itsemme Jumalan luomistekona ja rakastamaan myös lähimmäistä. Jos ei voi itseään sietää, miten voi rakastaa toistakaan?

Luuk.10:27 ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Miten usein joillain sanoilla elämämme alkaa ohjautumaan. Uskomme välillä Jumalan Sanoja, mutta pian sanomme suustamme jonkun epäuskon ja huonon sanan. Olemme saattaneet rukoilla kauan jotakin asiaa ja kun vastausta ei ala kuulumaan, luotamme Jumalaan yhtä vähän kuin niihin ihmisiin jotka ovat pettäneet meidät täyttymättömillä lupauksilla. Miten paljon vaikuttaakaan ihmissuhteet jumalasuhteeseen -huomaamattammekin?

Rukoillaan, että Jumalan vartioitsee kieltämme huonoista sanoista itseämme ja toisiamme kohtaan. Opetellaan tuntemaan Jumalan ajatukset meitä kohtaan ja eletään niitä arjessakin todeksi. SINÄ OLET Hänelle rakas ja tärkeä. Hän on luonut Sinut juuri sellaiseksi kuin olet ja se on sangen hyvä. Jeesus haluaa vapauttaa meitä vääristä uskomuksistamme!! Jumalan hyviä Sanoja Sinulle tulevina päivinä!

Olen viime päivinä paljon miettinyt anteeksiantamuksen voimaa. Evankeliumissa on Jumalan voima. Voiko suurempaa olla kuin minkä Jeesus teki ristillä koko maailman puolesta? Siinä on evankeliumi! Jeesuksen sanat ristillä on paljon puhutelleet minua: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.”  Ne sanat ovat auttaneet itseäkin monissa vaikeissa tilanteissa. Rohkaisen Sinua myös siihen niissä tilanteissa kun Sinua haavoitetaan. Katkeruus on hyvin sitovaa ja tuhoavaa – vain meitä itseämme kohtaan lähinnä.

Anteeksiantamus sitoo niin haavoitetun kuin haavoittajan. Toinen on vankilassa ja toinen vanginvartija. On vapauttavaa antaa anteeksi. Jos emme siihen itse pysty, voimme senkin asian jättää Jeesukselle. Meiltä kysytään vain tahtomista siihen ja Jumala voi tehdä sitten loput. Anteeksiantamus ei ole väärän teon hyväksymistä, vaan on paljon syvempi asia. Rukoillaan voimaa siihen Jumalalta! Lähteä anteeksiantamuksen polulle. Uskalletaan sanoa: ”Isä. tahdon lähteä anteeksiantamuksen tielle. Auta Sinä siinä minua”. Tulet näkemään ja kokemaan suuria.

Corrie ten Boomin ajatus: ”Katso ympärillesi, niin ahdistut, katso itseesi niin masennut, katso Kristukseen, niin vahvistut.

Heinäkuu 2009

Odotusaika on aina pitkä, mutta kun Jumalan käsi puuttuu asioihin saa vain ihmetellä ja kiittää. Kun ajattelet perhosen toukkaa, valmistusaika on kaikkein tärkein, mutta tiukassa puristuksessa. Kun aika on valmis uusi elämä voittaa ja perhonen kuoriutuu. Jos koteloa kesken valmistuksen revitään auki –perhonen ei valmistu koskaan. Jos viljelijä tai harrastaja laittaa siemenen maahan se odottaa ja luottaa täysin, että aikanaan sieltä nousee taimi. Ei multaa välillä möyhitä ja katsota. Muuten se ei onnistu ja vaurioituu.

Kun luonnossa oksa on painunut lumen taakkojen alle, kevään ensi aurinko alkaa sulattamaan lunta ja jäätä ja uusi elämä puhkeaa. Vaikka me pudistettaisi lumet pois oksilta se puhkeaa lehteen vasta kun aika on. Jumala on säätänyt kaikelle aikansa. Ei siksi väheksytä odotusaikaa. Täysi-ikäinen lapsi voi hyvin eikä keskosena syntyminen ole helppoa. Valmista saa kuin katsella sivusta.

Jes.43:18-19. Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?

Heinäkuussa olin eräällä mökillä lähes viikon hiljaisuudessa. Jumala puhui ja hoiti siellä ja muistutti työnäystäkin. Yöksi eräs ystäväni tuli sinne, mutta muuten olin yksin. Eräänä iltana ulkoa kuului ääniä ja pieni pelko meinasi tulla sydämeen. Katsoin ulos ja hämmästyin mitä näin. Ikkunaan heijastui risti. Valtavan lohduttavaa ja vapauttavaa. Koin sen niin suojelevaksi ettei pelolla ollut enää sijaa siinä korven keskellä olevassa mökissä.

1Kor.1: 18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Ristin sanoma on Jumalan voima ja auttaa meitä kaikissa arjenkin ahdistuksissa. Onhan siinä myös ylösnousemuksen ja elämän viesti. Ristin koko sanoma. Kärsimys ja voitto!

Blogissani on ”sanaleikkiä” kirjoitus. Se avautui vuosia sitten kun asuin telakan vieressä. Laiva: Huollossa -voimaton. Koin sydämessäni kehoituksen antaa Jumalalle tilaa ja niin voimaton sanasta tulikin voimat on!  Suomen kansasta potee hyvin monet sanatonta ikävää. Moni ei edes tiedä mitä. On vain selittämätön möykky rinnassa. Sydän vain kaipaa ja etsiikin. Ei löydy sanoja.

Kun Jumala saa tilaa siinäkin asiassa Sanaton ikävä muuttuu; Sanat on  -kertoa ikävänsä. Tunnistaa ikävänsä. Myöntää ikävänsä. Ja ennen kaikkea pyytää Jumalaa täyttämään se kaipauksen kolo, joka joskus koskeekin. Sanat on sanoa; ”Isä ota syliin. Minulla on ihmisen ikävä! Sylin ikävä.” Tarvitsemme ”nahka” Jeesusta, niin kuin joku pieni lapsi on iltavuoteella kiireiselle äidille sanonut. Olemmehan vain ihmisiä. Jumalan ihminen –yhä vain ihminen.

Mitä sanatonta ikävää poti Raamatun Samarialainen nainen. Kantoi varmaan syvää häpeääkin ikävästään. Monta miestä ja kaikki epäonnistuneita suhteita. Ehkä väärää riippuvuuttakin. Tyhjyyteen hetken lohtua – kipua monille ihmisille vain.

Ihminen näkee tämänkin naisen niin eri tavalla kuin Jeesus. Ihmisen mieli syyttää niin herkästi –itseään ja lähimmäisiään: Syntinen, likainen, epäonnistunut, häpeällinen nainen –ihmisen ajatus. Rakastettu, armahdettu, Jumalan luomisteko, puhdistettu –Jeesuksen silmillä katsottu. Mutta ilman katumusta ei armoakaan ole. Voimme myös käyttää hyväksi armoa ja luottamusta. Surullista sekin.

Arvoton naisesta voi kasvaa arvot on kohdallaan oleva nainen. Monelle siunaukseksi. Arvoton miehistä voi Jeesuksen avulla tulla arvot on kohdallaan miehiä, jotka kasvavat perheen pääksi, niin kuin Raamattu meitä opettaa. Samarialainen nainen oli varmaan kantanut valtavaa ihmisen ikävää. Kun hän sai kohdata Jeesuksen kaikki muuttui. Naisesta tuli heti armahdettu evankelista. Innoissaan hän kertoi Jeesuksesta ja monet uskoivat.

Loputon jano ihmisen ikävään oli saanut sitä vettä, joka täyttää sammumattoman janon. Janon, joka vie liian usein häpeään ja itsesyytöksiin. Joka on hetken huuumaa. Sanaton häpe muuttuu: Sanat on kertoa Jeesukselle mikä minulla on.

Ehkä siihen tarvitaan ihmisen kokoisia ja näköisiä sanoittajia. Sinua ja minua. Tuhlaajatyttöä ja –poikaa. Jotka tietää synnin syntinä – armon armona. Vapauttamaan väääristä valinnoista. Elämään Isän tahdon mukaista – hyvää elämää.

Lokakuu 2009

Jos olis sen verran ehjä että kestäis olla rikki. Jos olis sen verran voimaa että kestäis
olla heikko. Jos olis sen verran nöyrä että kehtais pyytää apua, olis sen verran eväitä
kuin on matkalla tarpeen. Jos sais sen verran rohkeutta ettei silmiänsä sulkisi. Jos
sais sen verran taakkoja ettei toisten ohi kulkisi. Jos olis sen verran voimaa että
kestäis antaa apua. Niin…..Olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen. Jos jäis sen
verran viisautta että kelpais ristin hulluus. Jos jäis sen verran heikkoutta että kelpais
ristin voima. Jos näkis sen verran synneistään että kelpais ristin armo….. Jäis sen
verran eväitä, että pääsis kotiin.

Tämän laulun sanoin aloitettiin naisten ilta Mikkelissä. On tervettä nähdä oma rikkinäisyys ja olla tarvitseva. Miten vaikeaa se onkaan meille monelle. Ansaitsematon rakkaus ja hyvyys saattaa jopa tuntua pahalle. On vaikeaa sanoa ”kiitos kyllä”. Liian usein sanomme; No enhän minä olisi tarvinnut, tai ansainnut. Uskon, että Jumala tahtoo meidän olevan kokonaan totta elämässämme. Että emmeväheksy Hänen luomistekoaan itsessämme, emmekä toisissa. Murtumisen kautta Jumala luo uutta. Rakkaudessaan Hän näyttää joskus hyvinkin kipeitä asioitaelämästämme, luodakseen uutta ja vapauttaakseen menneistä.

Sef.3:17. Herra,Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänenilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Jumala tahtoo, että Sinäkin voit iloita elämän lahjasta. Jumalan luomisteostaja armosta omalla kohdallasi. Olet tänne kutsuttu.

”Illat särkyneille” tuo seurakuntiin paljon kuulijoita. Harvoin olen itse kokenut uskon Jeesukseen niin hyvänä asiana kuin niissä puhuessani. On riemullista kutsua lähtemään elämän parhaaseen seikkailuun Jeesuksen kanssa. Elämään! Illan teemamme oli löydetyksi tulemisen äärellä. Miten monella meistä on vaille jäämistä. Kaipaamme jotain, jolle ei ole edes välttämättä sanoja. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen voi olla hyvinkin parantavaa. Illasta saatu palaute teki kiitollisen mielen Jumalalle. Joku oli löytänyt pienen pojan itsessään, joka kaipasi Isän syliin. Joku oli löytänyt Jumalan kokoisen aukon sydämessään. Jumala löysi lapsiaan. Kiitollisena odotan tulevia iltojamme.

Keneltä Sinä odotat apua. Joltain puhujalta, tilaisuudesta, vai mistä? Viime päivinä kiertäessä olen muistuttanut kuulijoita siitä, keneltä apu tulee. Kirurgin veitsi tai hoitajan instrumentit ei auta ketään vaan se kuka niitä käyttää. Samalla tavalla hengellisissä asioissa apu ei tule puhujalta tai edes rukouksesta, vaan Häneltä kenestä puhuja puhuu ja ketä rukoillaan. Kun siinä tietoisuudessa olemme tilaisuuksissa tai kotona rukouksessa uskon, että Jumala voi toimia. Ei meitä kukaan rukoilija tai puhuja paranna vaan ainut parantuminen meillä on Jeesuksen verihaavojen kautta. Hänen haavojensa hinnalla olemme pelastetut ja parannetut. Jeesus sanoo: Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Mitä enemmän pystymme olemaan vain Hänen varassaan, sen enemmän Jumala voi ilmestyä elämässämme. Ristin sanoma kokonaisuudessaan on voimamme. Siinä on ainut toivomme ja se toivo ei ole turha, vaan on tänäänkin Sinua kantamassa.

Nuorena olen kirjoittanut ja laulanutkin paljon. Hukassa olleet lahjat pikkuhiljaa alkaa tulla esille. Ajoin Helsingissä moottoritieltä kehä 1:lle kun sydämeeni alkoi tulla sanoja ja säveliä. Saa nähdä kuka sen sovittaa? Olkoon sen Sanat Sinulle lähettäjäni rohkaisuna siitä, että Jumalan aika elämässäsi ei ole ohi. Ei Hän ole unohtanut Sinua. Ei Hän kadu kutsumistaan kohdallasi. Vielä on lupaukset voimassa, mitä Hän on Sinulle puhunut. Vielä Jumala voi ilmestyä elämäsi kipeisiin kysymyksiin. Vielä Hän voi parantaa. Jumala on yhä! Jumalan aika on nyt! Hän ei kulje ohitsesi. Meillä on elävä Jeesus. Jumalan hyvä suunnitelmansa kohdallasi ei ole ohi tai menetetty, vaan vielä on
aika. Suurin ihme on pelastus, mutta Hän voi tehdä muitakin arjen ihmeitä auttaakseen meitä:

Ihmeitten aika ei ole ohi koska Sun ihmeesi ain yhä on. Armosi aika ei ole ohi, koska
Sun armosi ain yhä on. Ristisi aika ei ole ohi, koska sen sanoma ain yhä on. Veresi aika
ei ole ohi, koska Sun veresi ain yhä on. Sanasi aika ei ole ohi, koska Sun Sanasi ain yhä
on. Lupaukses aika ei ole ohi, koska Sun lupaukses ain yhä on. Rakkautes aika ei ole ohi,
koska Sun rakkautes ain yhä on. Rukouksen aika ei ole ohi, koska Sä Herrani rukoilet
ain. Ihmeitten aika ei ole ohi, koska Sä Jeesuksein ain elät ain.

Elokuu 2013

Viime kuukausi on ollut myös vahvaa aikaa. 88-vuotias äitini sairastui yllättäen vakavasti ja on
kaivannut isän luokse, joka pääsi perille viime syksynä. Elimistö hiipuu päivä päivältä, eikä äidin elämä voi
olla pitkä ellei Jumala tee suurta yli lääketieteen olevaa ihmettä. Äitini on kuitenkin valmis lähtemään ja
kiittää Herraa kädet kohotettuina rikkaasta elämästään ja lasten rakkaudesta. Äiti on ollut minulle
rakkauden puhuttelu elämällään ja asenteillaan. Aina sitä on riittänyt jokaista lasta kohtaan tasapuolisesti.
Koskaan äitini ei ole pahaa sanaa kenestäkään puhunut, vaikka olisi aihetta ollutkin..! Mikä rakkaus!

Olen saanut viettää arvokasta aikaa äidin vierellä. Joka toinen yö valvoin ja olin hänen kanssa. Joka toinen yö
nukuin. Äiti kiitti Jumalaa siitä, että olin lomalla. Kiitin myös siskoista, jotka joskus vuorottelivat kanssani.
Äiti on ollut nuoruudesta asti uskossa, mutta koskaan en ole nähnyt häntä niin kirkkaana kasvoiltaan ja
lähellä taivasta. Äiti on nähnyt ”taivasnäkyjä” ja puhunut paljon asioita, mitä pitää kertoa ja laulaa kun hän
lähtee. Jumalan suuruus on tullut itsellekin aivan uudella tavalla ja kaikki muu on tuntunut niin turhalta.
Ymmärrän nyt vähän Paavalin sanoja:

Fil.3: 7. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen
tähden lukenut tappioksi. 8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen
Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.

Äidin laulaessa, kasvot kuin nuoren tytön – kädet kohotetrtuina ”olen kuullut on kaupunki tuolla” tajusin, että kaikki muu on todella roskaa ja turhaa siinä vaiheessa. Jeesus on kaikki! Uskovan ilo ja rauha keskellä sairauksia ja lähdön hetkelläkin on jotain niin kaunista. Suru ja ikävä on jo ollut jos äitiä ei enää ole.

Luottamus on merkittävä osa ihmisen elämässä. Mitä useammin se on rikottu ihmisten taholta sen
vaikeampaa se on jatkossa. Mitä varhemmin olemme kokeneet pettymyksiä, sen enemmän se vaikuttaa
myös jumalasuhteeseen. Olen niin monesti nähnyt, että vaikka on lähtenyt seuraamaan Jeesusta, iso osa
huolista, murheista ja elämän hallitsemisesta on kuitenkin omissa käsissä. On täysin hullutusta maailman
ihmisten mielestä heittäytyä jonkun näkymättömän varaan ja olla turvallisella mielellä turvattomissakin
tilanteissa. Ajattele, mikä etuoikeus meillä uskovilla on. Meillä on Isä, joka huolehtii lapsistaan ja tietää
milloin hiuskin putoaa päästä. Niin Raamattu sanoo!

Jos Hän sallii meille vaikeuksia, ne voivat olla rakkautta Häneltä -kutsua luottamaan ja antamaan elämä kokonaisvaltaisesti Hänelle. Nyt ajattelen elämästäni taaksepäin, että kaikkein vaikeimmat päivät, vaikeimmat ihmissuhteet, suurimmat pettymykset ja hylkäämisen kokemukset ovatkin olleet tärkeimpiä hetkiä elämässäni. Siunauksia syvyyksistä.

Pimeässä laaksossa ollessamme Jeesus ei ole etäinen Hän, vaan ystävä Sinä. Mietipä Ps.23 sanomaa. Juuri
pimeän laakson kohdalla lähennymme Herraamme Jeesusta. Katkeruus vaikeuksien keskellä on pahinta
myrkkyä elämässämme ja se tahtoo myrkyttää yhteisöjäkin. Anteeksiantamuksesta puhutaan paljon
Raamatussa. Ei niinkään anteeksi pyytämisestä. Sekin on tärkeää, mutta on tärkeää antaa anteeksi, vaikka
meiltä ei aina edes pyydetä. Meidän Herrammekin sanoi vain ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät
tiedä mitä he tekevät.” Läpimurto elämässämme tulee useinkin luovuttamisen kautta. Että Jumala pääsee
tekemään elämässämme sen, mikä on meille ja muillekin parasta. Siunauksena oleminen tässä ajassa
unohtaa itsensä ja se on useinkin se vaikein tie Jumalan palvelijana. Se on kuitenkin paras tie. Siunauksen
tie meille on olla siunauksena muille. Kun siemen (lihamme) suostuu kuolemaan itselle, se tuottaa satoa.

Maailman suurin kärsimys ja hylkääminen toi maailman suurimman siunauksen. Meidän ei tarvitse tehdä
mitään muuta kuin ottaa ristin ja veren sanoma lahjana elämäämme ja Jumala tekeekin sitten loput. Isä
rakastaa lapsiaan, jotka lapsen lailla luottavat ja ottavat kaiken kiitoksella mielellä vastaan. Job ei kääntynyt
Jumalaa vastaan menettäessään kaiken, vaikka vaimo siihen yllyttikin. Hänen kärsimyksensä ei ollut hänen
syntiensä tähden, sillä Jumala tiesi hänet vanhurskaaksi mieheksi. Olikohan koettelemukset siksi, että Job
ymmärsi Jumala suuruuden ja eräänä päivänä sanoi nöyränä:

Job.41: 1. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 2. Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. 3. Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. 4. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. 5. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. 6. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.

Jos Sinulle ystäväni on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia, älä syytä niistä itseäsi. ”Menestysteologit”
opettavat, että jos sairastamme tai meillä on vaikeuksia, se johtuu synneistämme tai olemme tehneet
vääryyttä Jumalan edessä. Se ikävä kyllä tuntuu olevan jopa uskovien keskuudessa lyömäase ihmissuhde
ongelmien keskellä. Jos sinä olet Jeesuksen oma ja olet parannuksen paikalla, kiitä jopa vaikeuksista, sillä
ne voivat olla sittenkin siunauksia syvyyksistä.

Olet rakas ja tärkeä Jumalalle! Ethän vaivu epätoivoon vaikeittenkaan päivien aikana. Armo riittää tänäänkin ja se kuuluu jokaiselle katuvalle! Rukoilen puolestasi!

Elokuu 2009

Askeleet Kairoksen pihalla.

Krito-viikko takana.

Repaleinen kohdannut toisen repaleisen.

Syvä yhteenkuuluvuus,

ymmärrän.

Sanat ovatkin vain helinää.

Ihminen on kohdannut ihmisen.

Tervahovia uudistetaan.

Vasaroiden kilke Lapin pimeässä yössä.

Vanha on purettu, uutta tehdään.

Niin se on ihmisen elämässä:

Ristillä vasaroiden kilke, uutta tehdään.

Tai oikeastaan se vain annetaan.

Kaikki entinen on sovitettu.

 

Tässä ensimmäinen runon poikanen sitten nuoruuden. Lähes tyhjässä Kairoksessa 2005 kävelin tyhjällä pihalla keskellä Lapin kaamosta. Pitkä kiertue takana. Keskellä pihaa vasaroiden kilke kuului yllättävällä äänellä. Vanhat rakenteet oli purettu ja uutta kaunista tervahovia rakennettiin innolla. Siinä askel askeleelta elin syvästi ristin sanomaa. Vain ristin armon kautta voi oikeastaan syntyä jotain uutta. Miten helposti pidämmekään kiinni jo olemassa olevista asioista tai kärsimme menneisyytemme virheistä. Ymmärrettävää jo lapsena turvattomuutta tunteneelle ihmiselle. Jumalakuva voi olla vääristynyt. On vaikea heittäytyä vain Hänen varaansa. Jumala kuitenkin haluaa, että luotamme Häneen kuin pieni lapsi. Ei lapsellisesti, mutta lailla lapsen.

Lueskelin vanhoja lähettäjäkirjeitä ja sieltä löytyi lohduttavat sanat. Elämä on matka ja joskus olemme tien risteyksessä. Raamatun Sana on se tienviitta, joka ohjaa askeleitamme. Jumala puhuu meille monella tavalla, mutta aina Sanan mukaan. Joskus vaiti oleminen ja odottaminen on tärkeää. Pia Perkiö: TULLA KOHDATUKSI. Teiden risteyksessä kulkijat kohtaavat ja eroavat, eivät huomaa hiljaisia puita, lumen peitoksi laskeutuvia pilviä, eivät tiedä minun katsovan hämärtyvästä huoneesta ja siunaavat heitä, ajattelevan, että ihaninta on tulla kohdatuksi, kuulluksi vaikka on vaiti.

Mieleeni KRS:n julistajan työn ajoilta on jäänyt kiitoksella monia matkoja. Pertti Kallion kanssa pidetyt naisten/miesten päivät koin erityisen siunaavina ja rakentavina. Pertti hoiti puheen lisäksi musiikin ja saimme omilla lahjoillamme olla Häntä palvelemassa. Puhuin miehille naisena ja Pertti puhui naisille, mistä miehet puhuvat. Saimme ymmärrystä meidän erilaisuudesta. Pertti luovana ihmisenä antoi oman runonsa, joka puhuttelee tänäänkin. On niin totta meille monille herkille ihmisille:

”Sinulla luova ihminen, on herkkyys aistia elämää harvinaisella tavalla. Tunnet sävyjen vaihtuvuuden, värien maailman, ihmisten tunteiden ja ajatusten nopean muutoksen, luonnon kauneuden ja uhanalaisuuden. Sinulla on lahja, jonka avulla voit tulkita ja soida elämän säveliä, synnyttää kuvan ja saada sanoihin kosketuksen. Herkkyytesi tekee sinusta ajoittain yhtä todellisesti terveen ja terävän kuin sairaan ja voimattoman. Elämänosasi on yksinäisen osa, huutavan ääni erämaassa. Elämäntehtäväsi on löytää luovuudelle muoto. Vapahtajasi uskoo sinuun. Vaikka kaikki työsi sisältää aina muistutuksen keskeneräisyydestä, luovuuden särähtävästä rististä, palan syntisestä, omaa kunniaa pyytävästä, alati paatumaan pyrkivästä sydämestäsi, sinun tehtäväsi on tuottaa ulos luovuutesi työ. Olet luova ihminen, työtä luomisen. Olet langennut ihminen, syvästi syntinen. Syvin kaipauksesi on Jumala. Syvin tarpeesi on armo.”

ARMO. Ansaitsematon rakkaus meidän, minun ja Sinun osaksesi. Uskon, että sitä julistusta tarvitaan tässä vaatimusten ajassa. Evankelistan sydämeni itkee sielujen puolesta. Ollaan rakkauskirjeitä Kristuksen rakkaudesta. Lähellä ja kaukana. Olen sanoutunut irti seurakunnan projektityöstä, koska olen vastuussa kutsumuksestani. Rukoukseni on, että saisin julistaa armon evankeliumia rikotuille ja syntisille ihmisille.

Rakastaa, ei rakasta

Kyllä Rakastaa

Lokakuu 2005

”Mitä Sinulle toivoisin, mitä Sinulle tahtoisin. Että juuresi löytäisi vettä ja oksasi kylpisi valossa. Että eläisit lähellä taivasta ja vahvasti juuret maassa. Että se mikä Sinussa on puutetta saisi kasvaa taivaan valossa. Kasvaa vihreän niityn laidalla, kasvupaikalla parhaalla. Että sekin mikä on Sinussa muhkuraista, niin mutkaista ja keskeneräistä, pahkuraista, löytäis suojan Jumalan armossa. Sitä Sinulle toivoisin, Sinä ystävä kallehin. Sitä Sinulle tahtoisin.”

Otteita Jörg Zinkin runosta, jonka Tampereella asuva laulaja-evankelista Pertti Kallio oli säveltänyt ja lauloi sen meille naistenpäivillä Ala-Torniossa viime lauantaina.

Olin itse niin kosketettu tästä laulusta ja monista muistakin, että ne jäivät soimaan syvälle sydämeeni. Nuorena olen soittanut itsekin kitaraa ja pianoa ja laulanut monissa juhlissa. Kaikki nämä lahjat jäivät piiloon – kipujeni alle. Ehkä siksi olen aina arvostanut syvästi juuri näitä lahjoja myös Jumalan valtakunnan työssä. Itse olen tehnyt uskonratkaisunikin juuri laulun kautta ja aikana sekä hoitunut syvästi monien laulujen kautta.

Usein olen miettinyt sitä, miten harvoin sitä huomioidaan tarpeeksi. Valtava lahja Jumalalta.  Onneksi on tällaisia lahjakaita, luovia ihmisiä. Laulajia ja lauluntekijöitä. Näin ja sain kuulla Torniossa, miten Jumala oli hoitanut kuulijoita Pertin laulujen aikana. Uskon vahvasti siihen, että Jumala näin hoitaa ja parantaakin monesti syvistäkin kivuista – juuri laulujen aikana.

Lomani meni lepäillessä ja arjen askareissa. Tuntui hyvälle aloittaa jälleen työt rukouksen merkeissä. Kuitenkin tuntuu monesti, että ”hälyääniä” on liikaa. Viime päivinä olen paljon miettinyt ja kuullutkin sielunhoidossa profetioiden ja Herran sanana sanottujen asioiden väärään suuntaan ohjautumisesta. Itselleni yksinäisenä ihmisenä on tullut eroni jälkeen vuosien varrella sanaa, joka ei kaikki voi olla Herran sanaa, vaan ihmisten ehkä toiveita tai lohdutusta:

Menen entisen mieheni, eli lasteni isän kanssa vielä takaisin yhteen. Tuleva puolisoni on komea tummatukkainen mies. Puolisoni soittaa kitaraa ja laulaa. Tuleva puoliso jakaa sanaa. Yhdessä olemme puhujan pöntössä, jossa kannattelen hänen käsiään. Jopa nimeltä on profetoitu… Hän on tietyn ikäinen. Yhdessä olette jonkun toimintakeskuksen johtajia. Jopa, että hänen pitää erota ensin!? Jne, jne… Jokin ei täsmää. Kaikki ei todellakaan voi olla Herran ääntä eikä Hänen suunnitelmaa. Yksi profetia on tullut monilta ja ollut yhtenevä: Jumalalla on sinulle hyvä yllätys. 🙂 Vielä ihmettelet hänen vastaustaan. Ilman määritelmiä.

Jes.55:8,9 Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.  Jumalan suunnitelma on aina paras suunnitelma! On joskus hyvä luovuttaa kaikki toivotukset, toiveet ja unelmat – ja vain odottaa.

Jos elämämme alkaa ohjautua ns. profetioiden mukaan, jää ehkä Jumalan suunnitelma huomaamatta tai sivuun. Odotamme jotain, joka ei ehkä koskaan toteudu. Näemmekin kaikki sen mukaan. Tai haluamme nähdä. Usein sitten petymme, miksi Jumala ei jo vastaa. Saatamme jopa eksyä vääriin valintoihin. Lähdemme entistä enemmän juoksemaan sanan perässä emmekä Sanan Jumalan perässä. Etsimme vastausta emmekä Häntä jolta vastaus tulee. Katsomme, kiinnymme ja odotamme lahjaa emmekä lahjan antajaa. Itse olen näissä asioissa hiljentynyt ja jättänyt kaiken Herralle. Hiljentynyt Raamatun Sanan ääreen. Tutkiskellut sen kautta kaikkea. Jumala ei koskaan toimi Sanaansa vastaan. Ei ihmissuhde asioissa, eikä muussakaan. En halua kuitenkaan mitätöidä sitä, etteikö Herra puhuisi palvelijoidensa kautta. Armolahjat ovat myös Raamatun mukaisia. Myös kehoitus niiden käyttöön. Rakentamaan ja rohkaisemaan seurakuntaa, yhtäkin ihmistä. 1Kor.12:1-11.

Eilen oli ”luomihuoli päivä”. Minulla on ollut kaksi vuotta huoli kyljessäni olevasta luomesta. Joka päivä kahden vuoden ajan olen huolissani sitä tutkinut. Mieleni on alkanut sitä kasvattaa jo levinneeseen luusyöpään kipeän oikean lonkkani kohdalta. Elämäni päivät ovat mielessäni jo kohta eletty ja katseeni ja ajatukseni on ollut pienessä ruskeassa pisteessä. Huolissani menin vastaanotolle: Heti lääkäri sanoi: Ei mitään huolta. Tämä on täysin vaaraton.

Kahden vuoden turha huoli vaihtui valtavaan helpotukseen. En tiedostanut kahden vuoden aikana mikä side ajatuksissani tämä pieni piste oli ollut. Tiedostin sen kun sain siitä vapautuksen. Todella huojentuneena ja iloisena läksin sieltä pois. Olin vissiin niin iloisen näköinen, että vastaantulevat autoilijatkin hymyilivät minulle kauniisti. Vai oliko niin, etten huoleltani ollut aiemmin nähnyt edes vastaantulijoita. Tajusin miten helposti meillä on joku asia tai huoli, mihin koko ajatuksemme kiinnittyy. Onko se joku synti, huoli lähimmäisestä, oma vikamme ja virheemme, puutteemme tai joku piirre itsessämme mikä meitä vaivaa.

Eiköhän tänään pidetä oma ”luomihuoli päivämme”. Jätetäänkö se asia, joka on vaivannut – tarkistettavaksi Jeesukselle? Jospa Hän sanoo Sinulle: Ole vapaa siitä. Hänen haavoissaan meillä on parantuminen ja pelastus. Jospa Jeesus sanoisi Sinulle tänään: Ei mitään huolta, hoidan tämän asian. Lapseni, katso vain minuun. Jätä huolesi minulle. Silloin se ei leviä koko elämääsi ja vie kaikkia ajatuksiasi. Kristus meissä, kirkkauden toivo. Aina.

Koska olemme ihmisiä, olemme myös syntisiä loppuun saakka. Miten usein huomaankaan tehneeni jotain syntiä. Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Mitä enemmän olen itse yrittänyt taistella syntiä vastaan, sitä enemmän se minua kalvaa. Synti riippuu minussa ja Sinussa.

Room.6:sta: Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Ajatus siitä heikkouksien keskellä lohduttaa. Synti vain riippuu minussa ja Sinussa. Sohaisee vanhoja ehkä jo arpeutuneitakin haavojamme.  Muistetaan että aina voin kiinnittää katseeni Jeesuksen jo tehtyyn sovitustyöhön. Kohti valoa. ”Syntihuoli päiväkin” kääntyy armon varassa elämiseen. Armon tietoisuudessa – tiedostaen heikkoutemme. Rakkauden varassa elämiseen. Ei yritykseen – vaan olemiseen. Jeesuksen, Vapahtajamme kanssa.

Erään ystävän viestin sanat: Jos tänään on sellainen päivä, jolloin erityisesti tarvitset voimaa, rohkeutta, viisautta ja sinapinsiemenen verran uskoa, niin usko jo saaneesi. Sillä kaikki mitä tarvitset on jo varattu Sinulle. Elämä on kulkemista erehdyksen ja oppimisen tiellä, kompastellen ja nousten. Se on kasvamista ja vahvistumista kitkemisen ja leikkaamisen kautta. Elämä on nousemista kohti uusia näköaloja, kohti valoa.

Helmikuu 2012

Viime päivät ovat olleet merkittäviä päiviä. Uusi Viini yhtyeen kanssa kiertue ja yhdessäolo jätti sydämeen siunatun jäljen. Messiaanisten juutalaisten kanssa ollessa tunsin olevani kotona –vihdoinkin. Kiitos jos muistat heitä rukouksin. Jos Jumala suo ja kaikki menee niin kuin olemme kokeneet he tulevat Suomeen aloittamaan palvelutehtävää Sataman Valon kautta, joka auttaa erityisesti Jumalan omaisuuskansaa.

Kiertueen aikana sain nähdä miten Jumalan siunaus oli mukana kun heitä autoimme. Tärkeä rukousaihe meille. Siunataan heitä ja heidän palvelutehtävää ja rukoillaan Isän tahdon tapahtumista heidän kohdallaan. Että kaikki asiat järjestyisi Isän tahdon mukaan.

Viime aikoina olen paljon kiertänyt anteeksiantamuksen teemalla. Katsoin Hilja Aaltosta TV-7:ssa ja hän puhui siitä, miten herätys alkaa yksinkertaisesta sanomasta. Samassa Jumala näytti sydämelleni maatamme koskevan näyn:

Anteeksiantamuksen aalto levisi koko suomen ylle ja seurakuntiemme ylle. Siinä näyssä ymmärsin, että me uskovat annoimme kaikki anteeksi, mutta saimme myös kaikki anteeksi. Olimme kaikki kiitollisena polvillaan. Hiljaa. Maailman ihmiset tulivat ihmettelemään, mitä uskoville ja seurakunnille on tapahtunut kun he niin rakastavat toisiaan. Se kutsui uusia ihmisiä seurakuntiin ja Jeesuksen luo tuli paljon uusia lapsia. Ajattele, mitä tapahtuisi jos ihan oikeasti saisimme kaikki kaiken anteeksi ja vapautuisimme kaikesta katkeruudesta. Herätys! Rukoillaan anteeksiantamuksen armoa Suomen kansalle. Ja tervettä vapauttavaa katumusta.

Meitä on monia rikottu paljon ja muistathan sen ettei anteeksi antaminen tarkoita väärän teon hyväksymistä. Jeesuskin vihastui vääryyteen, eikä todellakaan ollut silloin kohtelias. Anteeksiantamus on paljon suurempi asia. Rikkoja on vankilassa ja me olemme vanginvartijoita. Eli vangittuja itsekin. Pitkään jatkunut anteeksiantamattomuus sitoo ihmistä yllättävän paljon ja lähtee kasvattamaan sydämeen katkeruutta ja kaunaa. Siitä onkin helppo jatkaa pahan puhumisella ja sitä tuntuu liikaa olevan seurakunnissa ja meidän liian monien yllä. Jeesuksen veri poistakoon Sinunkin päällesi sanotut kaikki pahat sanat.

Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Niin paljon kuin uskallamme antaa anteeksi, niin paljon saamme siis itsekin. Omassa elämässäni on paljon asioita, missä olen rikkonut Jumalan tahtoa ja lähimmäisiäkin. Kovin korkealta en näistä asioista puhu ja ymmärrän tuskan, mikä on kun meitä on satutettu, mutta ymmärrän tuskan mikä jää syyllisyydestä entisistä asioista. Jos Sinä tai minä ollaan kaduttu tekemisiämme tai vääriä ajatuksiamme Jumalan ja ihmisten edessä, ei niistä olisi syytä tuntea enää syyllisyyttä. Se vie häpeään ja sitoo meitä.

Roo.12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Ne asiat, mitkä on sovittu ja anteeksi pyydetty Jumalan ja ihmisten kesken. Jumala, taivaallinen Isämme on siinä mielessä huonomuistinen, vaikka muistaa ja tietää kaiken. Ikävä kyllä ihminen ei ole aina armollinen niinkuin Hän. Kristuksen sovitustyön kautta Hän katsoo meitä ja rakastaa. On tyhmää piiloutua syntien kanssa, kun kaikkki on jo sovitettu. Olen itse ajatellut, että kaikkein vaikeinta on antaa itselle anteeksi. Omat virheet vaikuttaa niin moniin asiohin pitkäänkin.

Mieleeni nousee tässä vahvasti sana Sinulle, joka koet olevasi piloilla, rikki ja väsynyt. Jumala voi tehdä Sinusta uutta astiaa käyttöönsä. Elämäsi voi olla uuden edessä ja synnytystuskat voivat olla kovinkin suuria. Saatat olla pettynyt miten elämäsi on mennyt ja ne sitovat Sinua jopa masennukseen ja epätoivoon. Muistathan, että Jumalan käsissä ei mikään mene pilalle, niin etteikö Hän voisi sitä korjata. Meidän rikkinäisyytemme tai epäonnistumisemme eivät Hänelle ole ongelma, vaan Jeesuksen ristintyö saa kaiken uudeksi. Suurimmat epäonnistumiset Jumalan käsissä voi kääntyä valtaviksi siunauksiksi. Siksi ethän vaivu epätoivoon omasta tai läheisesi elämästä. Jumala voi luoda rikkoontuneesta uutta.

Jer.18: 1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: 2. ”Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.” 3. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. 4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

Jumala luo uutta!

Odotusta

Odotustako vain

Isä

En jaksaisi enää

– vain olla

Kiitos

että Sinä jaksat

– juuri sitä

Vain olet