Hiljaisuus oli hyvin hoitavaa. Myös hauska hetki sattui kun isäntä esitteli minut leirikeskuksen emännälle; ”Evankelista Jumalan armosta ja työnantajan virheestä.” Kun Jumala riisuu meitä omastamme näemme ihmisyytemme ja heikkoutemme samalla tuntien armon syvästi. Tuottaakseen satoa siemenen on kuoltava. Niin meidänkin omien toiveiden ja ajatusten. Jumalan ajatukset ovat paljon paremmat ja korkeammalla kuin meidän ajatukset. Jos joku sanoo, että Jumalan riisumiskoulu on mukavaa, en usko häntä. Silti voi kiittää ja tuntea, mikä siunaus siihen kätkeytyykään kun ei ole enää mitään muuta kuin Kristus. Siellä missä ei mitään ole löytyy kaikkein arvokkainta. Siksi ethän väheksy kaikkein vaikeinta aikaa elämästäsi.
Aikoinaan eräs lähettäjäni sanoi kirjettä lukiessa rukoilevansa aina samalla. Jo siitä kiitän Sinua, koska ilman rukousta emme tee mitään. Rukous kantaa ja Jumala toimii ja auttaa rukousten kautta. Viime aikoina on ollut erityisen siunattuja matkoja. Erityisesti vankilavierailut ovat jääneet mieleeni. Taistelu ennakkoon on ollut kovaa mutta kun pääsimme perille kiitimme siitä, että saamme lähteä kertomaan Jeesuksesta vangeille –todellisesta vapauttajasta. Kun ajattelin iltoja etukäteen ei jäänyt muuta kuin rakkaus. Uskon, että he tietävät kyllä tehneensä väärin, mutta Jumalan rakkaus heitä kohtaan voi olla välillä hukassa. Kun kävelimme vankilan tiloissa edessämme ovi avautui niin ettei tarvinut edes pysähtyä. Samalla ovi takanamme napsahti lukkoon ja aina uusi ovi avautui edessämme. Ajattelin, että Jumala lupaa johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Avaa uusia ovia jos entinen sulkeutuu. Ilm.3:7. Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Kun me pysymme Kristuksen Sanassa Hän pysyy meissä.
Viime aikoina olen autolla ajaessa kiinnittänyt huomiota nesteellä oleviin kyltteihin: ”Munkin tekis mieli kahvia”. Kuvassa on munkkirinkilä ja kahvikuppi vierekkäin. Viesti on piilomainontaa lukijalle joka tietää asian kohdistuvan häneen itseensä. Ajattelin miten tekstin voi nähdä monella tavalla. Munkkirinkilän tekis mieli kahvia, minunkin tekis mieli kahvia tai luostarissa olevan munkin tekis mieli kahvia. Kun meillä on kipuja näemme ja kuulemme asiat väärinkin –omista kivuistamme lähtöisin. Otamme kaiken itseemme tai sitten toisinpäin. Puhutaan munkista ja kahvista ja jokainen tietää mistä puhutaan. Puhutaan rivien välistä kohdistaen sanat jotakin tarkoittaen. Sanattomalla viestinnällä on suuri merkitys. Aina emme myöskään löydä sanoja ajatuksillemme.
Tajusin syvästi työpaikkakiusaamisen yhden muodon. Puhutaan munkista ja kahvista ja kun kiusattu yrittää asiaa selvittää, hänelle sanotaan että munkista ja kahvistahan me vain puhuttiin. Luulet vaan. Pian kiusattu onkin luuleva sairas ihminen ja työpaikkakiusaaminen on tehnyt tehtävänsä. Eikö totta meidänkin keskuudessamme. Kiusattua kukaan ei usko ja tutkitusti usein kiusaaja jää ja kiusattu lähtee. Päästään helpommalla, vaikka hedelmä ei ole hyvä pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Jeesus oli itse kiusattu jotta voi kiusattuja auttaa. Sinäkin voit olla kiusattu ja voit olla monelle auttajana –kuuntelijana ja ymmärtäjänä. Uskon, että Jumala haluaa Hänen mielenlaatunsa ajatuksiimme ja sanoihimme. Että puhuisimme totta ja suoraan niin kuin tarkoitamme. Jeesus on totuus rakkaudessaan ja siinä on aina siunaus kun sanomme niinkuin tarkoitamme.
Maaliskuussa olimme erään musiikki-ihmisen kanssa länsilapissa ja ne illat jäi erityisesti kiitoksella mieleen. Hyviä kohtaamisia ja Isän sylihoitoa monelle. Saimme myös iloita siitä, että joku löysi Jeesuksen elämäänsä vapahtajaksi. Se ilo hänellä sekä ystävillä oli ilo monelle. Eräs kuulija soitti ensimmäisen illan jälkeen. Hän oli ollut eroamassa ja suunnitellut jo muuttonsa pois kotoa. Illan jälkeen seuraavana yönä hän oli herännyt kun miehensä oli kysynyt näitkö unta. Nainen oli unissaan laulanut miehelleen: ”Tahtoisin toivoa Sinulle, jotakin oikein hyvää. Enkelin siipien havinaa ja iloa onnea syvää.” Sen yön jälkeen rakkaus oli vallannut heidät ja eroaikeet vaihtuivat kiitokseksi. Sitä emme me voineet tehdä, vaan Jumala tarttui perheen elämään. Kiitos jos rukoilet tulevia iltojamme. Viime aikoina olen saanut paljon kiertää evankelistana ja siitä on valtava ilo.
Viime ajat ovat olleet epävarmaa aikaa luonnonmullistusten keskellä. Seurakunnissa myllertää monet kysymykset. Tarjolla on vaikka mitä. Ihmiset ovat epätoivoisia ja rikkinäisyys nousee pintaan. Uskon, että nyt on aika palata juurilleen ja julistaa ristin ja veren evankeliumia. En usko, että tässä monella tavalla yltäkylläisyyden ajassa ihmiset kaipaavat uskosta monimutkaista viihtymistä ja suorittamista, vaan perusevankeliumin äärellä lepäämistä. Rukoillaan, että voisimme palata eri järjestöissä kuin seurakunnissakin perusasioiden äärelle. Sanassa. Room.12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä
