Jäännösihminen
Muistatko lapseni ne vuodet
jolloin kivetkin laitoin huutamaan rakkauttani
Pyhällä vuorella
Kivisydämistä puhuin
Halusin sinusta lihasydämen
– Minun rakkauskirjeeni
Petyit, hylkäsit ne
kaappisi pimeimpään nurkkaan
Hylkäsit minut – hylkäsit itsesi
Sinnekin näin
– Koko ajan
Nyt saat jälleen kulkea sydämellisiä polkuja
Kivet huutavat sinulle jälleen
Ei enää omaa tuskaasi – vaan minun
kansani tuskaa
Otat niistä kuvia – sydämeesi talteen
Ettet unohda enää
Olen kanssasi – vieläkin
Kun hylkäsit itsesi toisten hylkäämänä
hylkäsit minutkin
Oletko ajatellut kuinka itkin
Pakotin sinut jälleen vuorelleni
– Yksin
Minun kanssani
ettet niin kuuntelisi ihmisiä
turvautuisi mihinkään muuhun
kuin minuun
Huomaatko – on helpompaa
Olen Isäsi jolle kelpaat – riität
olet rakas ja arvokas
Kaikki ihmiset joita näet
ovat minun rakkaita
tyttöjä ja poikia
Kerro se heille
Jätä ne kivet tähän maahan
Ne mitkä keräsit vuosia sitten
vien kotiin sen joukon
Ne mitkä haluan että jätät tähän maahan
ovat jäännösihmisiä
Tiedäthän minun Sanastani
että vain jäännös pelastuu
Kerro sinä heille minun rakkaudestani
Särkyneille – vihatuille – valituille
Minäkin olin jäännösihminen
– Vain risti jäi
Kuljin sen edellänne
Tuokaa minulle heitä niin monta kuin eteenne tuon
Tuokaa heidät kotiin
Tuokaa Jerusalemiin
Uuteen Jerusalemiin
Taivaan kotiin
– Ristin tietä
Kuin kuolleet kelopuut
kuin kylmät kivet tänään
kuin kuolleet luut
– Herätän teidät eloon
Kivetkin laulaa rakkauttani
– Jo nyt
Vuoksi ristin
Uusi laulu
– Toivosta
