Matkalla

Viime viikolla laitoimme ”kaiken kansan” toimipisteen ”telakalle” kesäksi. Kesän aikana päivitämme tehtävien jakoa ja työnäkyämme. Tauko on kaksi kuukautta ja nyt on aika vetäytyä rukoilemaan ja kyselemään taas uuden kauden tapahtumia ja työtä. On aika kysellä tehtäväänsä –paikkaansa Jumalan työssä. Vahvistaa kutsumustaan ja ennen kaikkea olla lähellä Herraa. Jeesus itse vetäytyi välillä rukoukseen ja niin mekin tarvitsemme taukoja. Joitakin käytännön järjestelyjä on kesän aikana, mutta aikaa lepoonkin on. Jumala on puhunut Sanansa ääreen vetäytymisestä ja se on yksi kesän tehtävä Häneltä. Olen aloittanut Raamatun läpi lukemisen ja se tuntuu hyvälle. Hiljaisuudessa kuulee paremmin.

Kristuspäivä oli mieleenpainuva monella tavalla. Sain seurakunnan pyytämänä olla ”lipunkantajana” Savonlinnan puolesta. Parina minulla oli nuori Sataman valon eräs vapaaehtoisista. Oli koskettavaa kun yli 7000 ihmistä rukoili yhdessä ja pyysi armoa Jumalan edessä kansamme puolesta. Perheet ja lapset oli merkittävästi huomioitu myös ohjelmassa. Lasse Heikkilän Reppu musikaali hoiti ja rohkaisi. Pienen pojan repussa olevat äidin laittamat eväät Jeesuksen käsissä muuttuivat ruokkimis ihmeeksi. Eikö meillä ole usein juuri se olo, että meillä on vain pienen pojan tai tytön eväät ja koemme riittämättömyyttä. Jeesuksen käsissä pienet eväämme voi ruokkia ja auttaa monia. Omissa käsissämme niistä ei ole mihinkään. Siksi on niin armollista luovuttaa oma palvelutehtävänsä ja koko elämä Hänen käsiinsä. Siitä voikin sitten jotain tulla ;)) Herrakin voi toimia, niinkuin eräs ”hengellinen isäni” rohkaisi.

Viime aikoina minua on kovasti puhutellut Hannan elämä joltain osin. Hanna oli lapseton ja kärsi siitä kovin. Häntä kiusattiin lapsettomuudesta. Jumala oli sulkenut hänen kohtunsa ja varmasti kipu oli suuri. Hannaa kiusattiin yhtenään ja lie ollut kateuskin mukana koska Hannan mies rakasti häntä ja suosi Hannaa. Vuodesta toiseen Hanna oli saman asian edessä. Raamattu sanoo että Hanna itki eikä voinut edes syödä. Niin rääkätty hän oli. Menettänyt ruokahalunsakin. Hannan mies Elkana sanoi Hannalle  ”Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?” Oliko Hannalle lapsi tärkeämpi kuin rakastava mies? Onko meille joku asia tärkeämpi kuin Herra Jeesus Kristus? Kun me olemme kiusattuja jostain asiasta se voi tulla pääasiaksi ja täyttää sitäkin aikaa, minkä Jumala haluaisi meiltä kokonaan.

Itse olen käynyt koulua siinä, että mikään asia ei saa olla tärkeämpi kuin Kristus. Muuten siitä tulee elämäämme jumalia, joihin katseemme kiinnittyy ja olennainen unohtuu. Jumala koettelee meitä ja halajaa läheisyyttämme mustasukkaisesti. Viime perjantaina ostin uuden auton tulevia matkoja varten ja heti luovutin sen Jumalalle, koska Hänenhän se on. Kaikki -koko elämä Isän omaisuutta. Se tuntui hyvälle. Aabraham joutui koettelemuksiin rakkaan poikansa Iisakin kautta. Hän sai pitää poikansa, mutta oli valmis luopumaan hänestä. Kaikki elämässämme on vain lahjaa Jumalalta ja on niin siunattua olla, kun voi koko elämänsä ja asiansa jättää Hänen käsiinsä.

Sinulla ja minulla voi olla asioita joita olemme rukoilleet kauankin. Olemme kärsineet ja ehkä hävenneetkin. Meillä voi olla monenlaisia asioita, missä koemme huonommuutta lähimmäistemmekin vierellä Hannan tavoin. Hannan tavoin voimme rukoilla ja paastota arjen kiireistämme ja pyytää, että saamme Jumalan rauhan -luottamuksen vastaukseen elämämme kysymyksissämme. Hanna rukoili temppelissä kauan ja hänen epäiltiin olevan juovuksissa. Hanna vastaa Eelille: 1Sam.1: 16-18 Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan.” Silloin Eeli sanoi hänelle: ”Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit.” Hanna vastasi: ”Minä kiitän sinua suopeudestasi!” Sitten hän meni pois, söi eikä ollut enää surullinen. Voimme sitten sanoa Hannan tavoin rukousvastausten tullessa: ”Herralta minä häntä pyysin.” Herralta pyysin rukousvastausta ja vastaus on Herran.

Ehkä Sinun elämässäsi on tälläkin hetkellä joku rukous. Ehkä olet huolissasi läheisistäsi. Ehkä rukoilet yksinäisyyden takia. Ehkä taloudellinen tilanteesi on vaikea. Ehkä olet sairastellut lähiaikoina. Ehkä olet väsynyt jo rukoilemaan. Ehkä olet pettynyt Jumalaankin rukousvastausten viipyessä. Luota kuitenkin Hannan tavoin, että rukouksesi on kuultu ja vastaus tulee aikanaan eikä myöhästy. Hannan tavoin saisimme rauhan asioista ja luottamuksen rukouksia kuulevasta Jumalasta. Ehkä Hannan tavoin et olisi enää surullinen kivustasi tai läheistesi kivuista. Sitä Sinulle rakas lähettäjäni rukoilen. Olen muistanut Sinua rukouksin kiitoksen kanssa ja nyt erityisesti kesällä lupaan rukoilla puolestasi. Koen sen tehtäväkseni näitten kahden kuukauden aikana. Jumala voi!!

Hiljaisuus oli hyvin hoitavaa. Myös hauska hetki sattui kun isäntä esitteli minut leirikeskuksen emännälle; ”Evankelista Jumalan armosta ja työnantajan virheestä.” Kun Jumala riisuu meitä omastamme näemme ihmisyytemme ja heikkoutemme samalla tuntien armon syvästi. Tuottaakseen satoa siemenen on kuoltava. Niin meidänkin omien toiveiden ja ajatusten. Jumalan ajatukset ovat paljon paremmat ja korkeammalla kuin meidän ajatukset. Jos joku sanoo, että Jumalan riisumiskoulu on mukavaa, en usko häntä. Silti voi kiittää ja tuntea, mikä siunaus siihen kätkeytyykään kun ei ole enää mitään muuta kuin Kristus. Siellä missä ei mitään ole löytyy kaikkein arvokkainta. Siksi ethän väheksy kaikkein vaikeinta aikaa elämästäsi.

Aikoinaan eräs lähettäjäni sanoi kirjettä lukiessa rukoilevansa aina samalla. Jo siitä kiitän Sinua, koska ilman rukousta emme tee mitään. Rukous kantaa ja Jumala toimii ja auttaa rukousten kautta. Viime aikoina on ollut erityisen siunattuja matkoja. Erityisesti vankilavierailut ovat jääneet mieleeni. Taistelu ennakkoon on ollut kovaa mutta kun pääsimme perille kiitimme siitä, että saamme lähteä kertomaan Jeesuksesta vangeille –todellisesta vapauttajasta. Kun ajattelin iltoja etukäteen ei jäänyt muuta kuin rakkaus. Uskon, että he tietävät kyllä tehneensä väärin, mutta Jumalan rakkaus heitä kohtaan voi olla välillä hukassa. Kun kävelimme vankilan tiloissa edessämme ovi avautui niin ettei tarvinut edes pysähtyä. Samalla ovi takanamme napsahti lukkoon ja aina uusi ovi avautui edessämme. Ajattelin, että Jumala lupaa johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Avaa uusia ovia jos entinen sulkeutuu. Ilm.3:7. Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Kun me pysymme Kristuksen Sanassa Hän pysyy meissä.

Viime aikoina olen autolla ajaessa kiinnittänyt huomiota nesteellä oleviin kyltteihin: ”Munkin tekis mieli kahvia”. Kuvassa on munkkirinkilä ja kahvikuppi vierekkäin. Viesti on piilomainontaa lukijalle joka tietää asian kohdistuvan häneen itseensä. Ajattelin miten tekstin voi nähdä monella tavalla. Munkkirinkilän tekis mieli kahvia, minunkin tekis mieli kahvia tai luostarissa olevan munkin tekis mieli kahvia. Kun meillä on kipuja näemme ja kuulemme asiat väärinkin –omista kivuistamme lähtöisin. Otamme kaiken itseemme tai sitten toisinpäin. Puhutaan munkista ja kahvista ja jokainen tietää mistä puhutaan. Puhutaan rivien välistä kohdistaen sanat jotakin tarkoittaen. Sanattomalla viestinnällä on suuri merkitys. Aina emme myöskään löydä sanoja ajatuksillemme.

Tajusin syvästi työpaikkakiusaamisen yhden muodon. Puhutaan munkista ja kahvista ja kun kiusattu yrittää asiaa selvittää, hänelle sanotaan että munkista ja kahvistahan me vain puhuttiin. Luulet vaan. Pian kiusattu onkin luuleva sairas ihminen ja työpaikkakiusaaminen on tehnyt tehtävänsä. Eikö totta meidänkin keskuudessamme. Kiusattua kukaan ei usko ja tutkitusti usein kiusaaja jää ja kiusattu lähtee. Päästään helpommalla, vaikka hedelmä ei ole hyvä pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Jeesus oli itse kiusattu jotta voi kiusattuja auttaa. Sinäkin voit olla kiusattu ja voit olla monelle auttajana –kuuntelijana ja ymmärtäjänä. Uskon, että Jumala haluaa Hänen mielenlaatunsa ajatuksiimme ja sanoihimme. Että puhuisimme totta ja suoraan niin kuin tarkoitamme. Jeesus on totuus rakkaudessaan ja siinä on aina siunaus kun sanomme niinkuin tarkoitamme.

Maaliskuussa olimme erään musiikki-ihmisen kanssa länsilapissa ja ne illat jäi erityisesti kiitoksella mieleen. Hyviä kohtaamisia ja Isän sylihoitoa monelle. Saimme myös iloita siitä, että joku löysi Jeesuksen elämäänsä vapahtajaksi. Se ilo hänellä sekä ystävillä oli ilo monelle. Eräs kuulija soitti ensimmäisen illan jälkeen. Hän oli ollut eroamassa ja suunnitellut jo muuttonsa pois kotoa. Illan jälkeen seuraavana yönä hän oli herännyt kun miehensä oli kysynyt näitkö unta. Nainen oli unissaan laulanut miehelleen: ”Tahtoisin toivoa Sinulle, jotakin oikein hyvää. Enkelin siipien havinaa ja iloa onnea syvää.” Sen yön jälkeen rakkaus oli vallannut heidät ja eroaikeet vaihtuivat kiitokseksi. Sitä emme me voineet tehdä, vaan Jumala tarttui perheen elämään. Kiitos jos rukoilet tulevia iltojamme. Viime aikoina olen saanut paljon kiertää evankelistana ja siitä on valtava ilo.

Viime ajat ovat olleet epävarmaa aikaa luonnonmullistusten keskellä. Seurakunnissa myllertää monet kysymykset. Tarjolla on vaikka mitä. Ihmiset ovat epätoivoisia ja rikkinäisyys nousee pintaan. Uskon, että nyt on aika palata juurilleen ja julistaa ristin ja veren evankeliumia. En usko, että tässä monella tavalla yltäkylläisyyden ajassa ihmiset kaipaavat uskosta monimutkaista viihtymistä ja suorittamista, vaan perusevankeliumin äärellä lepäämistä. Rukoillaan, että voisimme palata eri järjestöissä kuin seurakunnissakin perusasioiden äärelle. Sanassa. Room.12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä

Mulla on tapana aamulla ensimmäisenä lukea päivän Sana. Jäin ”mutustelemaan” ajatusta, mikä siitä taas nousi sydämelle: Herra siunatkoon – vai Herra siunaa. Varjelkoon – vai varjelee. Olkoon armollinen vai ON armollinen.

Aika suuri ero, missä muodossa se sanotaan – Hänen omilleen, niinkuin Sanassa sanotaan. Uskallanko uskoa että Hän siunaa – oli elämä helppoa tai vaikeaa. Hyvillä asioilla tai elämän haasteilla. Puutteilla tai runsaudella. Varjelee. Oli terveyttä tai sairautta. Kompastun tai en. ON armollinen, vaikka monet kerrat olen etsinyt ja eksynyt tieltä.

Usein siunatkoon muoto on omissa korvissa ja sydämessä tuntunut jopa välinpitämättömälle. Ihan sama. Siunatkoon tai ei. Loppuuko siunaus silloin kun näkyvää hyvää ei näy – ei. Armahtaako Hän katuvaa vai ei – kyllä armahtaa.

Se työ on jo tehty Golgatan keskimmäisellä ristillä. Uskotaanko me se omalle tai toisen kohdalle? Ettei yksikään jäisi armon ulkopuolelle. Ansiotta pelastettu. Hän ON sama nyt aina ja iankaikkisuuteen saakka. Hän on uskollinen – meidän etsimisistä tai eksymisistä huolimatta.

Usko on kotiin paluuta. Hän siunaa. Hän varjelee. Hän armahtaa. Hän katsoo, näkee ja kuulee – pienenkin huokauksesi. Hän antaa rauhan – kaikissa tilanteissa.

Päivän Sana 16. elokuuta 2023

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

4. Moos. 6:24-26 KR33/

Tulit eteeni yllättäen
– sydänkivi
Niin paljon käytetty sana;
Kivisydän
– Lihasydän
Mitä Herra sillä todella tarkoitat?

Sanassasi

Sanotko sen minulle
– vai kansallesi Israelille

Sanotko sen minulle
joka kamppailee katkeruutta vastaan
– kiveen ei niin koskisi

Sanotko sen minulle
joka pelkää rakkautta- ettei niin sattuisi
Mutta samalla kaipaa Rakkautta
– mitä se edes on?

Sanotko sen minulle
joka on heitetty ulos yksin
– kivettynytkö jo kivusta

Sanotko sen minulle
joka eksyi omien ja toisten määritelmiin

Eikä tiedä kuka edes on
mistä on tullut
– minne menossa

– Jähmetyn

Sanotko sen minulle
joka on menettänyt unelmansa
– ehkä Isä sinunkin unelman

Mitä minulle Herra puhut
Isä – antaudun käsiisi

Pidä minut puhtaana
sykkimään rakkautta
– Sinulle

Joka olet
– Rakkaus

Anna Isä sisimpääni
– Elämä

Olla vain ja luottaa aikatauluusi

– kaikessa

– Silti

Kiitos Isä

– kaikesta

Askeleet Kairoksen pihalla

Krito-viikko takana

Särkynyt kohdannut toisen särkyneen

Syvä yhteenkuuluvuus

– ymmärrän

Sanat ovatkin vain helinää

Ihminen on kohdannut

– ihmisen

Tervahovia uudistettaan

Vasaroiden kilke pimeässä Lapin illassa

Vanha on purettu

– uutta tehdään

Niin se on ihmisen elämässä

Ristillä vasaroiden kilke

Uutta tehdään

Tai oikeastaan se vain annetaan

Kaikki entinen on sovitettu