Saarnaaja.3:1-8
|
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
|
|
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
|
|
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
|
|
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
|
|
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
|
|
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
|
|
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
|
|
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
|
Laulaa ne linnut täälläkin. Ajattelin aamukahvilla kerrostalojen keskellä parvekkeellani. Tunnin kuluttua läheisen kerrostalon rakentajat tulivatkin koneineen tuomaan muitakin ääniä.
Tänä aamuna kun heräsin oli ensimmäisenä ajatuksissani kiitosmieli. Kaikki herätyt aamut tuli kuin filminauhana mieleen. Työ lastenkodissa, sairaalassa, kotihoidossa, dementoituvien päiväpaikassa sekä siitä lähdettynä 20 vuotta hengellisessä työssä eri järjestöissä, seurakunnassa ja yhdistyksissä. Seurakuntiin ja moniin paikkoihin ja tapahtumiin kutsuttuna seminaareihin, erilaisiin teemailtoihin, tapahtumiin tai Sanan ja rukouksen iltoihin.
Tänä aamuna kiitin ensimmäistä kertaa yllättäen siitä, että minun ei juuri tänään tarvitse lähteä mihinkään työhön. Tietenkin on hienoa palvella, tehdä työtä, auttaa avun tarvitsevia, mutta mikä ihmeellinen tunne oli, kun hyvin nukutun yön jälkeen heräsin ihan ”joutilaana”. Ilman minkäänlaista kiirettä yhtään mihinkään. Ilman tulevien päivien sovituista asioista tai vapaana jopa kysymyksistä Jumalalle.
Kaikella on aikansa. Minusta ei enää ole siihen mitä nuorena oli. En pystyisi enää olemaan kiireisessä sairaalatyössä. En varmaan kiertämään koteja hoitotyössä. En jaksaisi enää hoitaa 3-kerroksista särkyneiden majataloa ja juosta nivelrikkoisilla polvillani käytännön töissä kipu lääkkeidenkään varassa. Enkä ehkä tehdä edes 21 matkapäivää työkeikkoja, niinkuin kiertävän evankelistan ja julistustyöntekijän kokoaikainen työ oli. Nyt riittäisi vähempikin.
”Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä ja tänään auttaa Herra” oli äitini mielilauseita. Kaikella on aikansa. Tänään on tänään. Mikä on tämän päivän uskollisuuden osoitus Jumalalle. Vain onko se kenties olla vain Hänen läsnäolossaan – rukouksessa ja Sanaa tutkien, vai olla tekemättä yhtään mitään. Levätä vain hetki. Tänään. Monet asiat ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Vain yksi on muuttumaton – Raamatun Jumala ja Hänen Sanansa.
Miten ”sovitan” sen tähän päivään ja arkeeni, onkin se tärkein kysymys. Sydän on se joka meidät pitää hengissä – ja Hengessä.
