Mulla on tapana aamulla ensimmäisenä lukea päivän Sana. Jäin ”mutustelemaan” ajatusta, mikä siitä taas nousi sydämelle: Herra siunatkoon – vai Herra siunaa. Varjelkoon – vai varjelee. Olkoon armollinen vai ON armollinen.
Aika suuri ero, missä muodossa se sanotaan – Hänen omilleen, niinkuin Sanassa sanotaan. Uskallanko uskoa että Hän siunaa – oli elämä helppoa tai vaikeaa. Hyvillä asioilla tai elämän haasteilla. Puutteilla tai runsaudella. Varjelee. Oli terveyttä tai sairautta. Kompastun tai en. ON armollinen, vaikka monet kerrat olen etsinyt ja eksynyt tieltä.
Usein siunatkoon muoto on omissa korvissa ja sydämessä tuntunut jopa välinpitämättömälle. Ihan sama. Siunatkoon tai ei. Loppuuko siunaus silloin kun näkyvää hyvää ei näy – ei. Armahtaako Hän katuvaa vai ei – kyllä armahtaa.
Se työ on jo tehty Golgatan keskimmäisellä ristillä. Uskotaanko me se omalle tai toisen kohdalle? Ettei yksikään jäisi armon ulkopuolelle. Ansiotta pelastettu. Hän ON sama nyt aina ja iankaikkisuuteen saakka. Hän on uskollinen – meidän etsimisistä tai eksymisistä huolimatta.
Usko on kotiin paluuta. Hän siunaa. Hän varjelee. Hän armahtaa. Hän katsoo, näkee ja kuulee – pienenkin huokauksesi. Hän antaa rauhan – kaikissa tilanteissa.
Päivän Sana 16. elokuuta 2023
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
- Moos. 6:24-26 KR33/
