Viime aikoina minua on puhutellut paljon se, näemmekö asiat oikein ja huomaammeko Jumalan hyvyyden elämässämme ja arjessamme. Miten usein näemme vaikeutemme, ja olennainen saattaa jäädä huomaamatta. On huolia ja murheita itsellä ja läheisillä. Huomiomme keskittyy liian usein vain siihen. En halua olla mitään menestystä julistamassa tai positiivista ajattelua, mutta uskon, että Jeesus haluaa siirtää katseemme Häneen enemmän kuin vaikeuksiimme. Ja Hän lupaa olla keskellä kärsimystämmekin kun vain huomaamme Hänet lohduttajana ja rohkaisijana. Joosef joutui omien veljiensä kautta heitetyksi kaivoon ja he myivät hänet ismaelilaisille. Orjuuteen. Vankeuteen. Väärin kohteluihin. Ei varmaan kovasti kiitättänyt kaivossa ollessaan ja joutuessaan vieraalle maalle. Mutta Jumalan lupaukset pitivät. Ehkä Joosefiakin kantoivat lupaukset, mitkä Jumala oli puhunut jo ennen vaikeita vaiheita. Monesti olen miettinyt että Joosef ei ollut pois Jumalan suunnitelmista, vaikka inhimillisesti siltä varmasti näytti ja tuntui.
Ei Ruut ja Noomi ollut pois Jumalan suunntelmista kaiken menetettyään ja palatessaan takaisin kotiin Israelin maahan. Sieltä Noomin perhe oli lähtenyt nälänhätää pakoon. Ehkä näkemättä täysin miten suuressa Jumalan tehtävässä he olivat vaeltaessaan pitkän matkan takaisin ilman lentokonetta tai autoa. Kaikki kuuluikin Jumalan suunnitelmaan. Ruutista tuli Jeesuksen esiäiti, eikä hän varmasti kiitellyt aina vaikeuksien keskellä. Tämäkin Raamatun kertomus on lohdutuksena meille pois poikenneille, että aina voi palata takaisin Jumalan tahdon tielle.
1.Moos.1 kerrotaan Haagarista ja Ismaelista. Joitakin ajatuksia siitä rohkaisuna Sinulle. Haagar alkoi odottamaan Aabrahamille lasta ja väheksyttyään emäntäänsä Saaraa joutui pakenemaan erämaahan. Siellä Jumala ilmestyi hänelle lupauksessa. 1Moos.1:13. Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: ”Sinä olet ilmestyksen Jumala.” Sillä hän sanoi: ”Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?”
Pienen hetken Haagar sai nähdä Jumalan asioita. Kun sitten myöhemmin Haagar taas jälleen joutui lähtemään erämaahan syntyneen poikansa Ismaelin kanssa hän ei nähnyt kuin tuskaa ja kuolemaa. Vesi oli loppu leilistä ja Haagar oli epätoivoinen. Hän heitti pojan pensaan alle ja meni kauemmaksi itkemään. Jumala näki pojan ja äidin itkun -ilmestyi taas hänelle ja avasi Haagarin silmät näkemään vesikaivon. Haagar antoi pojan juoda ja luotti taas Jumalan lupauksiin. Kukaan meistä ei ole Jumalalta näkemättä. Niin hyvät kuin huonotkin ihmiset. Terveet tai sairaat. Rikkaat tai köyhät. Hän näkee ja haluaa kutsua pysähtymään Hänen rakkautensa kohteeksi. Mustasukkaisesti Hän halajaa saadakseen meidät Hänen lähelleen. Luottamukseen.
Onko Sinulla tilanne, jossa näet vain epätoivon jonkun asian suhteen. Onko Sinulla tilanne, jossa huolet ja murheet ovat täyttäneet ajatusmaailmasi niin, ettet koe kuulevasi enää Jumalan puhettakaan. Tuntuuko Sinusta siltä, että rukouksiasi ei enää edes kuulla. Miten usein onkaan näin keskellä kiirettä ja kipua. Rukoillaan sitä, että Jumala avaa silmämme näkemään Hänen suunnitelmansa ja lupauksensa keskellä epätoivoa. Miten usein ”lähde” on lähellämme näkemättä sitä. Miten usein unohdamme Jumalan lupaukset elämässämme. Tartutaan niihin ja rukoillaan, että Jumala avaisi silmämme näkemään ja kuulemaan Hänen Sanansa.
Viime aikoina olen oikeasti käynyt huolehtimaan itsestäni, niin kuin viime kirjeessä kirjoitin kehoituksena. Olen muutaman viikon ajan käynyt uimahallilla harrastamassa vesijuoksua. Kunto on alkanut nousta ja olokin on virvottunut. Suositeltavaa nivelvaivaisillekin. Minua on paljon puhuteltu siellä. Joka kerta joku tuttu kasvo vuosien takaa on tullut eteeni ja ollaan saatu juoksun välissä jutella. Monet ovat seuranneet työtäni ja elämääni ja on ollut helppo kysyttäessä todistaa Jeesuksesta. Siunaavaa on ollut myös se, että uutena juoksijana olen saanut monia hyviä vinkkejä muilta. Harrastus on ollut yhteistä jakamista, vaikka emme edes kaikki tunne toisiamme. Kuka kertoo minkäkin vinkin. Puhuttelevaa on ollut se jaammeko me uskovat omia lahjojamme ja taitojamme toisillemme hyödyksi ja rakennukseksi. Uskotko, että mitä enemmän jaamme, sitä enemmän Jumala voi antaa meille jaettavaa. Olemmeko tyhjiä astioita, jotka vuotaa Jumalan rakkautta eteenpäin, vai olemmeko täysiä omassa itsessämme. Jos Sinusta tuntuu, että astiassasi on säröjä ja rikkinäisyyttä, se voi olla hyvin hedelmällistä. Jaetaan lahjaamme eteenpäin. Tuhlataan Jumalan hyvyyttä, joka on ehtymätön lähde.
