”En kuule ääntäsi, en löydä tietäsi, uskon askelta ottaa en voi. Auta oi Herra luovuttamaan elämäni Sinulle kokonaan. Avaa silmäni, kuuloni myös. Yksin en jaksa. Sinun on työs. Lapseni kuule; Ei tarvitsekaan, yksin tietäsi taivaltaa. Päivä ja hetki kerrallaan, vierelläs olla saan. Tieni näytän ja opastan, luota lupaukseen elämän. Kuolema kerran voitettu on Golgatan kummulla. Jokaisen lapseni varmasti kotiin talutan.”
Tällainen teksti tarttui käteeni loman aloittajaisiksi siivotessani kotiani muutamia päiviä sitten. Tämä on siis ”lomakirje”. Viime kirjeistä olet varmaan myös rivienkin välistä lukenut, että minulla on ollut rankka vaihe elämässä. Ilman rukousta en olisi nyt tässä. Viime päivinä olen polvillani kiittänyt Jumalaa Sinusta. Jokaisesta lähettäjästäni. Jokaisesta rukouksesta puolestani. Jumala sen kaiken Sinulle omaan elämääsi siunatkoon. Jumala maksaa Sinulle monikertaisesti lahjasi ja aikasi Hänen valtakuntansa työhön. Hän näkee myös Sinun tarpeesi ja elämäsi nyt. Kannetaan toisiamme rukouksin. Jos ei muuten, niin rukoussillalla tavataan. Jumala on elämämme kaikissa tilanteissa.
1Kor.10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Työntekijäkokouksessa Kairoksella sain kokea, mitä on kun itse ei jaksa ja kantajat ottaa syliin. Siellä sain tulla kipujeni ja asioitteni kanssa valoon ja samalla näin vapauteen. Taakkoja, mitä olin alkutalvesta lähtien kantanut sai tulla päivänvaloon. Ne ikään kuin ”pakotettiin” valoon. Putosin kuitenkin täydellisen armon varaan. Nyt myös omalla kohdalla. Toisten kohdalla armo on ollut helppo uskoa, mutta useinkaan ei omalla kohdallaan. Aivan kuin olisin saanut alkaa koko työnikin alusta. Levosta käsin, ei enää tuskasta käsin. En vielä ymmärrä, mihin oman elämäni vaikeuksia olen tarvinnut, mutta jostain syystä koen niin, että Jumala on ne sallinut. Nyt kuitenkin on levon aika ja kiitoksen aika, että sain aloittaa alusta. Sain uuden mahdollisuuden. Vahvemmalta pohjalta. Vain yksin Jumalan varassa. Jopa epäonnistuneena.
Miksi Jumala luo uutta usein vain kivun kautta? Kun Hän luo uutta entinen ensin murretaan jopa murskataan kokonaan. Kun savesta tehdään uutta astiaa, sitä ei laiteta vain paloiksi, vaan se hienonnetaan murskaksi kokonaan. Näin astiasta saadaan muovattua kokonaan uusi. Ehkäpä murskataan jokin entinen malli tai tapa elämästä, valinnoista.
Kertomus ”hankalasta” vastaanhangoittelevasta lampaasta puhuttelee minua tässä asiassa. Lampaasta, jota paimen joutuu koko ajan ojentamaan, paimentamaan ja hakemaan laumaansa takaisin. Paimen ottaa sen syliinsä. Pitää lammasta sylissään niin kauan, että lammas tuntee olonsa turvalliseksi ja saa siinä rakkautta, luottamusta ja rauhoittuu. Kun lammas on rauhoittunut paimen ottaa lampaan jalan käsiinsä ja murtaa sen poikki. Jalka lastoitetaan ja hoidetaan ja lammas on paimenen sylissä niin kauan kunnes jalka on parantunut. Sitten vasta paimen laskee sen laumaan takaisin kävelemään itse. Sen jälkeen lammas kulkee aina laumassa vain lähellä paimenta.
Jer.31:3 Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Rukoillaan, että kaiken keskellä saamme tuntea olevamme lähellä Taivaallista Isäämme. Jeesuksen kautta. Lähellä Paimenta. Rukoilen, että Hän Pyhän Henkensä kautta hoitaa Sinua ja puhuu Sinulle. Jeesus on Sinun kanssasi sekä ilossa että surussa. Savonlinnalaisen Anne Soukkalahden runo: ”Niin kuin annat surun, niin annat myös ilon. Vahvaa elämää kuljetat. Ei ole puuttunut kyyneliä, ei iloisia yllätyksiä. Kanssasi Herra ei ole yksitoikkoista. Etkä koskaan ole kuin huokauksen päässä, oli ilo tai murhe”. Jeesus on kanssasi nytkin. Olet Hänelle niin rakas.
Danielin kirjan 3.luvussa kerrotaan kolmesta miehestä, jotka laitettiin tuliseen uuniin. Miksi he joutuivat sinne? Koska he eivät suostuneet kumartamaan vääriä jumalia. Pyhä Kaikkivaltias Jumala kuitenkin suojeli heitä siellä ja he eivät vahingoittuneet lainkaan. Miten paljon meillä on asioita, jotka menevät edelle Jumalaa. Ovat ”vääriä jumalia” elämässämme. Minua jäi puhuttelemaan Hannu Päivänsalon sanat Kerimäen elopäivillä Raamatun sanan vääristämisestä. Esimerkiksi Sana: ”Jumala on rakkaus” kääntyy joskus päinvastaiseksi; Rakkaus on jumala. Miten suuri ero siinä on.
Miten paljon on asioita, mitkä sitovat meitä. Joku on sanonut: Kummasta puhut enemmän, puolisostasi vai Jumalasta? Ei edes oma rakas saisi olla Jeesusta rakkaampi. Ei edes oma puoliso. Ei ihan helppoa? Joudummeko joskus myös ”tuliseen uuniin” tehtyämme oikeita valintoja, niin kuin nämä kolme miestä. Vihollinen hyökkää mitätöimään siunauksen. Tulen läpi kulkien kulta kuitenkin kirkastuu. Vain turha palaa pois. Vain aito jää. Jumala siunaa ja suojelee meitä ja hyviä asioita kun suostumme Hänen tahtoonsa. Hän siunaa oikeat valintamme. Hän täyttää kaikki tarpeemme. Emme tarvitse pelätä että joudumme liikaa menettämään. Luota Jumalaan.
Vain syyllisenä Jumalan edessä voi saada täydellisen rakkauden osakseen. Sitä on parhaimmillaan Jumalan rakkaus. Usein puhutaan, että Jumala ei syytä, rakastaa vain. Kyllä varmasti rakastaa ja siksi juuri nuhtelee ja ohjaa oikealle tielle. Antaa terveen synnintunnon. Pois väärästä syyllisyydestä. En usko, että Hän syntiä siunaa ja rakastaa. Mutta minua ja Sinua syntisenä armahtaa ja rakastaa. Siksi Hän on lähettänyt Jeesuksen meille ristinkuolemaan. Meidän syntiemme sovituksen tähden. Me tarvitsemme Jeesusta. Siinä on rakkaus. Näin Jumala rakastaa. Nytkin jälleen saamme jättää kaiken Jeesuksen veren puhdistettavaksi. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Jätetään vajavuutemme ja taakkamme Hänelle. Ihana Jeesus!! Sinun ja minun tähden Hän on kärsinyt, että meillä rauha olisi. Annetaan Hänen vapauttaa.
Joh.15:7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte ja te saatte sen. Huima Sanan lupaus. Sanassa pysyminen on kuitenkin myös sitä, että luotamme Jumalan pitävän huolta tarpeistamme. Oikeastaan tarvitsemme vähän, kun meillä on Jeesus sydämessä. Silloin pyydämmekin vain Hänen tahtonsa mukaisia asioita. Se riittää. Rukoillaan että Sana tulisi meille eläväksi jokaiseen päivään. Ilman suoritusta ja paineita. Elämää levosta käsin Sanan lupauksissa.
Muutamia päiviä sitten Savonlinnassa oli katkeamaton vuorokauden mittainen rukousketju herätyksen puolesta. Olin itse 2 tuntia siinä mukana. Aloitin illalla klo.23.00 ja olin rukouksessa yhteen saakka yöllä. Yllättävää, miten nopeasti aika meni. Loppuyön huomasin olevani myös rukouksessa unessakin. Uskon herätyksen jo alkaneen. Rukouksesta. Ja niistä sydämistä, jotka uskovat Jumalan mahdollisuuksiin. Syyskuun lopussa meillä on Savonlinnassa rukousilta-yö. Rukoilemme Savonlinnan ja herätyksen puolesta. Menemme hiljaa Jumalan kasvojen eteen. Hiljaiseen rukoukseen. Kuulemaan Hänen ääntään.
Rukousketjun ohje oli Jeesuksen opettaman Isä meidän rukouksen mukaan. Olen saanut sydämelleni erityisesti rukouksen ja siksi laitan Sinulle mukaan liitteenä ohjeen, jonka mukaan voimme rukoilla oman paikkakuntamme ja herätyksen ja asioittemme puolesta. Jos meistä jokainen rukoilisi tunnin, miten tärkeää se olisi koko Jumalan suunnitelmassa!! Muista kuitenkin; Jumala siunaa Sinua vaikka et jaksaisi. Jos koet sen sydämellesi, niin Hän sen Sinulle siunatkoon ja antakoon sopivan ajan. Voit tehdä sen yksin, ystäväsi kanssa tai jollain porukalla. Voit käynnistää paikkakunnallasi vaikka vuorokauden mittaisen katkeamattoman rukousketjun. Herran on taistelu, mutta meillä on annettu siunattu tehtävä rukoilla. Koen valtavaa kiitollisuutta, että saamme näin olla mukana Jumalan suunnitelmissa. Rukousherätyksessä!
Niilo Tuomenoksan ajatuksin: ”Kun pieni ihminen joutuu Jumalan suunnitelmiin, hänen kysymyksensä jäävät usein vastausta vaille. Korkeuteen kuuluu kammottavia syvyyksiä, iloon loputonta itkua. Taivaan antamissa iskuissa on kivuistakin huolimatta lohdutusta ja murheistakin huolimatta iloa. On toista kulua, kipeytyä ja kuihtua Kaikkivaltiaan ajatusten, suunnitelmien ja tahdon esille vyöryttämissä ahdingoissa kuin sellaisissa kärsimyksissä, joissa synti sumentaa tienoot ja hukuttaa elämän arvottomuuteen. Autuaita ovat Jumalan ja hänen asiansa raihnaisiksi tekemät.”
