Muutama viikko sitten päättyi eräs raskas vaihe elämässä. Kahden vuoden sielunhoito-terapeutiksi opiskelu. 40 kirjaa, 14 intensiivijaksoa, 6 ryhmätapaamista, erilaisia yksilöharjoitteluja, elämänkaariviikonlopun ohjaaminen, oma 30 tunnin terapia sekä paljon prosessia oman toipumisen ja asioiden myötä. Aika on rajallinen ja oman työn ohella joskus tuntui, että uupumus on lähellä. Myös syyllisyys siitä, ettei ole aikaa tarpeeksi olla ystävien ja läheisten kanssa tai vastata aina edes puheluihin tai viesteihin. Nyt toivottavasti on uusi aika ja aikaa jää ihmisten kohtaamiseen ja palvelutyön tekemiseen paremmin. Täytyy sanoa, että aikaa olisi oltava ihan vain levätäkin.
Majatalossa on myös kuitenkin tapahtunut koko ajan. Neljä Venäjän juutalaisten leiriä on pidetty. Uupuneita eri elämän syistä on hoidettu ja kuunneltu ja toivottavasti kuultu monelta paikkakunnalta Suomesta. Vierailijoita on käynyt pitämässä iltoja, joissa on saanut kokea Herran läsnäoloa ja hoitavaa Sanaa. Terapia-vastaanottojakin on ollut. Yhteisiä rukoushetkiä on pidetty paljon ja myös ystävien siunaavaa yhteyttä koettu. Ihmisiä on tullut ihan vain olemaan ja lepäämään. Täysillä toimintamme ei ole vielä alkanut, mutta kaikki aikanaan ja pienin askelin mennään eteenpäin. Päivän kerrallaan rukoillen mennään tai oikeasti ollaan tätä päivää – tänään uskollisesti mitä eteen annetaan. Tapahtukoon vain Isän tahto. Kyllä, odota tai ei. Isän tahto on paras – jopa hyvää parempi.
Jumala siunasi minua myös Israelin matkalla. Sain lahjoituksena matkan lehtimajajuhlille. Ensimmäinen kerta siellä. Kun kone nousi Helsinki-Vantaan asemalta rukoilin mielessäni, että Jumala vapauttaa minut tästä maasta, huolista, murheista ja kaikesta entisestä. Isäni oli huonossa kunnossa kun läksin ja niin pyysin hänelle myös vapautusta tästä maasta taivaan kotiin. Kun kone laskeutui Tel Aviviin koin niin syvää rauhaa, etten ole milloinkaan kokenut. Jerusalemin kaduilla kävellessä ei enää yllättäen ollut mitään kysymyksiä oikeastaan mistään. Kodittomuuden tunne oli poissa ja oli kuin vihdoinkin olisi ollut kotona. Hauskaa oli se, että Jerusalemissa kävellessä jotkut tervehtivät minua kuin tuttua. Ei minua tuntemattomat Savonlinnan kaduilla tervehdi. Sydämeni jäi Israeliin, mutta rukouskin heidän puolesta muuttui ja vahvistui. Ihmiset tarvitsevat rukousta –kaikkein eniten.
Keskiviikkona olimme menossa puutarhahaudalle, kun sain tytöltäni puhelun. Isä oli päässyt lepoon. Koskettavaa ja aivan konkreettista oli kokea puutarhahaudalla ylösnousemus ja iankaikkisen elämän sanoma. Siellä yhdessä kiitimme isän elämästä ja rukoilimme. Koskettavaa oli myös se, kun joukko ihmisiä kävi laulamaan jokainen omalla kielellään kiitoslaulua ja kohta eri maista olevat ihmiset lauloimme samaa laulua kaikki omilla kielillään. Sellaista yhteyttä en milloinkaan ole kokenut. Taivas oli läsnä. Yhteinen päämäärä ja sanoma –yhteinen kieli. Paljon olisi kertomista siitä, mutta jatketaan Israelin terveisiä toisella kertaa. Kiitos jos muistat näitä ihmisiä rukouksin. Sitä he tarvitsevat ja itkivät kun kuulivat, että olemme Suomesta ja rukoilemme heidän puolesta. Juutalaisilla –missä he sitten olevatkin on todella jo vaikeaa.
Lehtimajajuhlilla puhuttiin myös kärsimyksestä. Liian usein kaikki vaikeudet koetaan vihollisen hyökkäyksenä ja vain hyvät asiat on sitten Jumalalta. Minun mielestä se ei ole Raamatun totuus. Jumala on kautta aikojen jo Raamatun ihmisten kohdalla sallinut myös vaikeuksia. Ja me olla vielä perillä taivaallisessa kodissamme. Aina kivuillamme on kuitenkin joku syvä Jumalan hyvä merkitys. Usein vaikeudet vie lähelle Jumalaa. Ihmissuhteissa olevat vaikeudet puhdistaa sydäntä ja koettelee olemmeko oikeasti anteeksi antavalla mielellä vai ajammeko oikeuksiamme. Ei Kristus oikeuksiaan ajanut. Tässä ajassa se ei ole mieleistä.
Menestysteologia ja positiivinen ajattelu valtaa alaa. Mutta se ei ole juurevaa eikä pysyvää. Eikä edes totta. Eikä ole nykyaikaista tuoda valoon omia vaikeita päiviä. Entäs jos sairauskin on Jumalan puhetta maailmalle syvästä luottamuksesta Jumalaan silläkin hetkellä. Ja jos aiot olla tänä aikana Kristuksen seuraaja saat varmasti taistelua ja hyökkäystä. Suurimman hyökkäykset saamme oman sydämemme asenteita kiusaamaan.
Joh.15:18. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. 19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. 20. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mitä on maailma? Se on kaikki teot, ajatukset ja laiminlyönnit mitkä eivät ole lähtöisin Kristuksen Hengestä. Asiat, mitkä ovat Raamatun Sanan vastaisia. Meidän halumme tai toiveemmekin joskus. Rukoillaan herätystä omaan sydämeemme ensin että voisimme olla isiä ja äitejä syntyville lapsille. Uskon herätyksen alkavan meistä uskovista. Herra puhdista seurakuntasi on rukoukseni usein! Jotta voimme ottaa kotiin syntyvät lapset kasvamaan. Yhteyteen. Sanan totuuteen. Tosi elämään – luottamuksessa.
