Hebr.6:19-20. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt
Mihin olemme ankkuroituneet tässä ajassa. Televisiosta ja lehdistä tulevaan uhkaan vai Kristukseen, joka on luja kallio jalkojemme alla. Olemme sitten millaisessa myrskyssä tahansa. Uskon, että meidän tehtävämme on viedä toivon sanomaa tässä ajassa. Olen monesti ajatellut, että jos me näkisimme tehtävämme ja päivämme iankaikkisuus näkökulmasta, moni turha asia jäisi vähemmälle huomiolle. Siis kiinnittäkäämme katseemme Kristukseen, Häneen joka on lihansa päivinä kulkenut joukossamme, kärsinyt ristinkuoleman ja noussut ylös kuolleista rukoillakseen Isän oikealla puolella lakkaamatta omiensa puolesta. Mikä etuoikeus saada rukoilla ja olla tietoinen Jumalan huolenpidosta. Saamme ankkuroitua Hänen Sanansa kautta Jumalan iankaikkiseen huolenpitoon.
Olen ollut toukokuun aikana pari viikkoa sairaslomalla. Viikkoja jatkunut sydämen kivulias rytmihäiriö laittoi paikalle, jossa joka aamu herätessä kiitin uudesta päivästä. Vaikka kuolema on meille Kristuksen omille voitto, niin kuitenkin täytyy sanoa, että meinasi säikäyttää joskus illalla, kun tuntui ettei tiedä miten käy. Lääkäri kirjoitti minulle oikeastaan työnkuvan: Tee sitä, mikä on hyvä ja mitä haluat ja jätä kaikki ylimääräinen pois. Sain luvan kanssa jättää kaikki paineet Herralle ja nauttia levosta ja sopivasta työstä. Konkreettisesti sydämeni särkyi kaiken taistelun ja myrskyn keskellä. Jumala hoiti siinäkin tilanteessa Sanansa kautta.
Ps.34:18-20.Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Ps.51: 19. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Jos Sinä rakas työmme tukija olet tässä tilanteessa, että koet sydämesi olevan särkynyt; muista Jumala ei Sinua hylkää.
Pari viikkoa sitten olin Äänekoskella naistenpäivässä ja yhteisessä sunnuntain juhlassa. Koin ihanaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja Jeesuksen murtavaa rakkautta niitä ihmisiä kohtaan. Väkeä oli kaikista seurakunnista, josta sydämeni iloitsi. Jumala hoiti ja vapautti jopa sukupolvien taakoista ja kohtasi yksilöitä. Kiitos ja kunnia Hänelle siitä. Yhteen asiaan kiinnitin huomiota. Kun Jumala oli parantanut ja kohdannut ihmisiä, se oli yhteinen ilo. Todistuksissa kun joku kertoi Jumalan ilmestyneen, kaikki kiitti Herraa. Se oli yhteinen ilo, eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota, kenen kautta Jumala oli toiminut. Paavali kehoittaakin meitä:
1Kor.12: 26. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
Fil.2: 1-5 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli
Jos yksi jäsen kärsii, on meidän tehtävämme yhdessä häntä hoitaa ja rohkaista, eikä painaa vielä enemmän alas. Jos Jumala toimii sen pitäisi olla kaikkien yhteinen ilo. Kaikkihan on vain suurta Jumalan armoa, jos Hän jotakin käyttää. Emmekö me sitä muista. Jos Jumala toimii, me usein alamme sammuttamaan iloa palvella. Kyllä se siitä rauhoittuu. Ikään kuin siunaamme samaan tylsyyteen ja Jumala voi kuitenkin niin monin verroin enemmän kuin osaamme edes pyytää tai ajatella. Rukoukseni on ollut pitkään, että voisimme kertoa Jumala teoista ja yhdessä kiittää Häntä. Uskon, että Hän iloitsisi.
Ps.145:3-8. Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi. Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron. Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon. Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.
