Kiponniemen ”majataloviikot” ovat käynnistyneet. Tarvitsijoita on ollut aina leirin täydeltä. Seurakunnassa ei useinkaan ole aikaa olla ja rukoilla kuin pienen ajan. Jotkut ovat olleet kolme päivää, jotkut koko viikon. Jumalan hoitava läsnäolo on ollut jopa nähtävää kun Isän tytöt ja pojat ovat saaneet hoitoa hiljaisuudessa. Yleensä aloitamme jalkahoidolla ja niskahieronnalla takkatulen loimutessa, kynttilöiden palaessa ja hiljaisuuden puhuessa. uskon, että me olemme kokonaisuus: Henki sielu ja ruumis. Jokainen osa-alue tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Kristuksen Hengen läsnäolo, sielun haavojen hoito ja hyvä ruoka ja luonnossa liikkuminen antaa tilaa käsitellä asioita ja lepohetkiä arjen kipuihin.
Moni asia on puhutellut itseäni ja työtoveriani paljon. Yhä nuorempia on tullut käsittelemään elämänsä kipuja. Kivut ovat sitä luokkaa, että itku joskus pääsee näiden nuorten puolesta. Isälle tulee paljon pyyntöjä huokauksin päivän aikaan hoitaa lastaan.. On upeaa ollut nähdä vapautumisia ja konkreettisesti helpottumista, joka ei voi olla näkymättä kasvoissakin. Surullista miten paljon rikkinäisyys vääristää suhdetta Jumalaankin. Joskus on käytetty Jumalan nimeä väärin – kipuun hylkäämällä. On ilo kun luottamus Isään syntyy. Upeita nuoria –monilla on lähetyskutsu…
Kaiken perustus on kuitenkin Kristuksen mieli ja tahto. Jeesus on tullut vapauttamaan vangittuja, Hän on paras esirukoilijamme, Hän ymmärtää Sinua ja minua vaikka kukaan muu ei ymmärtäisi, Hän tietää kaiken ja silti rakastaa, Hän lihansa päivinä paransi ja kohtasi ihmisiä niin kuin Hän tekee nytkin, Hänen haavojensa kautta meillä on pelastus –suurin ihme, mutta myös parantuminen niistäkin sisäisistä haavoista joita lääketiede ei aina voi edes parantaa. On tervettä reagoida traumoihin ja miksi Hän ei hoitaisi sielumme haavoja, että näkisimme asiat oikein ja vapaudumme elämään Hänen elämäänsä. Keskellä arkea on useinkin vaikeaa Jatkuva ahdistus, masennus ja paniikkihäiriö on kuitenkin terve reaktio siihen, miten on haavoitettu. Kukaan meistä ei ole Hänelle toivoton tapaus. Jumalalle on mahdollista – sekin mihin ihminen ei pysty. Hän ei hylkää meitä eikä unohda tapaamista. Se voi olla joka hetki Hänen Pyhän Henkenä kautta.
Jes.49:15 – Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. 16. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt Ihmeellistä, että Jumala näkee ihan jokaisen.
Henkilökohtaisessa elämässä on ollut liiankin vahvaa aikaa. Isäni kuolemasta ei ole kuin vähän yli vuosi ja äidin sairastuminen heinäkuussa vei kaiken ajan. Koin äidin vierellä olon tärkeämpänä kuin mikään muu. Nyt äitikin pääsi taivaan kotiin tammikuun alkupuolella ja hautajaiset sekä molempien vanhempieni yhteiset muistoseurat on pidetty. Viime vuodet ovat olleet todella vahvaa riisumisen aikaa. Vanhempieni poismeno, opiskelu, muutto Savonlinnaan, paikallistyön loppuminen, jopa monien ystävien etääntyminen, oma sairastuminen reumaan kriisin ja painostuksen keskellä, taloudellinen raskaus työssämme ja monia muitakin luopumisia. Tämä aika on kuitenkin ollut siunatuinta aikaa. Jumala on kasvattanut Häneen. Palvelutehtävissä on saanut nähdä Jumalan tekoja ja itse on saanut kasvaa ja käydä ”siemenen kuoleman” tie tämän kaiken keskellä. Ilman tätä koulutusta ei ollutkaan hyvä työni vielä alkaa.. Minua on vahvistanut paljon Ilkka Puhakan sanat kun koetuksen ja koulutuksen vuodet alkoi: ”Älä Pirkko siitä huolehdi mitä sinulle ja ympärilläsi tapahtuu. Pidä huoli vain siitä, että sydämesi kestää aina puhtaana!!!”
Ystäväni –olen aivan uuden edessä. Kotiseudulta kaikki on riisuttu pois ja työ kutsuu Keski-Suomeen päin. Sieltä onkin helpompi kiertää, sillä matkat Savonlinnasta on ollut usein pitkiä. Tuttu on turvallista, vaikka huonoakin joskus. Tuntuu niin aralle lähteä pois kotiseudun turvallisesta ympäristöstä, mutta olen ajatellut miten raamatullista se on. Joskus on uskallettava tuntemattomaan, eikä mitään muuta varmuutta ole muusta kuin Jumalan huolenpidosta. Askel kokonaan Jumalan varaan. On vain opittava luottamaan eteenkinpäin, vaikka edes ennalta valmistettuja askeleita ei silmillämme näy. On uskallettava ja luotettava. 7 vuotta on mennyt paljon käytännön töissä ja sydämeni alkuperäiseen kutsuun on vahvistunut.
Myös yhden ihmisen vierellä kulkeminen terapeutin työssä on saanut aivan uuden näköalan. Yhden ihmisen kohtaaminen: Jo vuosia sitten sain näyn yhden ihmisen kohtaamisesta ja se on käytännössäkin toteutunut. Jos jokainen uskova kävisi rukoilemaan yhden ihmisen puolesta, toisi hänet vaikka vuoden sisällä seurakuntaan, niin herätystähän se pian toisi. Seurakunnan kävijämäärä kaksinkertaistuisi jne… Emme voi pelastaa yhtäkään, emmekä auttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen muutos voi tuoda muutoksen sadoille, jopa tuhansille ihmisille. Rukous on kaiken perustus! Siitä se alkaa. Siksi muista että Sinä juuri olet tärkeä Jumalalle ja Sinun työsi Hänen valtakuntansa hyväksi ei ole vähäpätöistä. Rukous on kaikkein tärkeintä!! Kiitos siitä!
Sinua ei ole unohdettu: Sef.3:17. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.”
Nyt on uusi aika – Kristuksessa!
