Virtoja erämaassa: ”Kevytmielisesti ilakoiva ihminen ei pääse lohdutuksesta osalliseksi. Joskus meidän on painuttava syvyyksiin saadaksemme Jumalan kalleimman lahjan –lohdutuksen. Näin meitä valmistetaan olemaan ”työtovereita yhdessä Hänen kanssaan”. Kun illan varjot laskeutuvat sielumme puutarhaan, lehtien kahina siellä hiljenee, kukkien terälehdet sulkeutuvat auringon laskiessa, yö synkkenee, silloin olemme Kyynel-laaksossa… Mutta jopa yön synkimpinä hetkinä meiltä ei puutu siunauksia –taivaallisia kastepisaroita, jotka lankeavat sieluumme vasta auringon mentyä mailleen.”
Tämä teksti aukesi silmiini tänä aamuna kun heräsin. Jäin miettimään viime aikojen kipujani. Tajusin, että kipujeni keskellä olen saanut olla sittenkin kaikkein lähinnä Herraa. Juuri yön pimeydessä ja hiljaisuudessa. Ehkä saamme ”syväkostutusta” elämämme vaikeimmissa kohdissa. Ehkä ne siunaukset näkyvät vasta sitten kun taivaalliset kastepisarat ovat kostuttaneet sydäntämme ja maaperäämme jotakin tulevaa varten. Samalla huuhtoneet ja puhdistaneet entistä. Mikä on suurempaa kuin Jumalan lohdutus. Siihen ei ihminen pysty. Usein se kuitenkin tulee juuri ihmisten kautta. 2 Kor.1:3-7.
Muutamia päiviä sitten läksin Mikkeliin ”tuntemattomana” monien elämän kysymysten ja pettymysten kanssa. Miksi Jumala? Mitä nyt Jumala? Johdatuin telttakokoukseen, jossa aiheena oli: ”Jumala yllättävän lähellä”. Täysin masentuneena oman elämäni sotkuihin istuin takapenkille. Eräs nainen meni pönttöön ja aloitti: ”Tänne on tullut joku, jonka sydän on aivan särkynyt. Ihmettelet myrskyä, mitä elämässäsi on viime aikoina ollut. Herra haluaa sanoa Sinulle, että Hän on juuri myrskyn kautta halunnut irrottaa sinut kaikista siteistä elämässäsi. Et voi turvata yhteenkään ihmiseen, etkä mihinkään muuhunkaan. Vain Herraan. Tähän olet elämäsi myrskyä tarvinnut. –Jumala yllättävän lähellä.. Yllättäen kiitin siinä elämäni myrskyistä. Kun itse on myrskyn silmässä, ei voi nähdä kauas, eikä aina kuulla Jumalan puhetta. Joskus siunauksen saa myöhemmin. Kun sydän voi ja uskaltaa ottaa sen vastaan.
Kiitollisuus Jumalalle Sana-laivan käynnistä on ollut jokapäiväistä. Toki siellä oli puutteita ja vaikeuksia, mutta koin niin, että Jumala näytti Hänen asioitaan. En kiinnittänyt huomiota puutteisiin ja virheisiin. Kiitollisuus Savonlinnan ”vapaaehtoisten” porukalle on sydämessä. Yhdessä saimme tehdä ja paikkaillakin toistemme puutteita. Rukoillaan heidän puolesta ja kiitetään heistä Jumalaa.
Kaikkein puhuttelevin oli risteily, joka järjestettiin ns. ”kadun ihmisille”. Muutamien päiviä ennen risteilyä otin selville, mistä tavoitamme ne, jotka ovat alkoholin siteissä, yhteiskunnan ulkopuolella. Soitin mm. erääseen projektiin. Sain kuulla siellä olevan 60 asukasta, jotka olivat täysin yhteiskunnasta syrjäytyneet alkoholismin tai vankilareissun takia. Paikkojen vetäjät poikkeuksetta kysyivät liikuttuneena: Kutsutteko te nämä risteilylle? Sain sanoa, että juuri heidät!! Mielessäni ajatellen, että valiojoukon!! Haimme kävellen ja autoilla porukkaa kadulta ja saimmekin mukavan kokoisen porukan mukaan. Jumalan pyhyys oli niin voimakkaasti läsnä, että murruin itse aivan täysin. Niin Jumalalle rakkaita. Aitoja ihmisiä. Kaikkensa menettäneitä. Kulissitkin.Tajusin, miten paljon meillä uskovilla on pois pantavaa ja parannettavaa. Tunsin itseni niin syntiseksi ja huonoksi siinä Jumalan pyhyydessä. Ei ollut sanoja….
Työttömien risteilyllä oli paljon seurakunnassa vieraita ihmisiä. Erään Jumalan ihmeen haluan jakaa. Olen saanut siihen luvan. Kun risteily oli ohi eräs nainen halusi jutella kanssani. Hän oli juuri rukoillut ääneen haluavansa ottaa Jeesuksen sydämeensä. Sanoin hänelle;” Onneksi olkoon. Nyt saat uuden elämän ja uuden mahdollisuuden”. Samassa hetkessä laivan emäntä Outi laittoi avoimeen käteeni ohikulkiessaan kultaisen sormuksen. Kotona kun katsoin sormusta, näin siinä jotain todella kaunista ja puhdasta. Parin päivän päästä sain soiton. Eräs nainen soitti. Hän oli saanut sormuksen mieheltä, joka oli rakastanut häntä. Ollut hänelle hyvä. Se rakkaus oli ollut kaunista ja puhdasta ja pyhää. Omien sisäisten kipujensa takia hän oli hylännyt miehen toisen suhteen takia. Hän ei ollut pystynyt ottamaan puhdasta rakkautta vastaan. Hän oli ajautunut suhteeseen, jossa oli taas se sama tuska ja ahdistus. Vasta siinä, liian myöhään hän oli tajunnut tehneensä virheen. Vaikka hän oli pyytänyt miestä takaisin elämäänsä, mies ei ollut suostunut enää takaisin pettymyksensä vuoksi.
Hän oli rukoillut, kun huomasi sormuksen pudonneen: ”Jos Jumala olet olemassa ja jos olet sellainen Jumala, jolla on vielä olemassa puhdasta rakkautta, anna sen sormuksen löytyä”. Sain sanoa tälle naiselle: Arvaa missä tilanteessa sain sormuksen käteeni. Silloin kun vieressäni oli nainen, joka oli juuri ottanut Jeesuksen vastaan elämäänsä. Hänen kauttaan Sinäkin voit saada vielä puhtaan oikean rakkauden. Uuden mahdollisuuden. Haluatko ottaa Jeesuksen vastaan elämääsi? Heti kuului syvä kiitollinen huokaisu: Sitä olen miettinyt viime aikoina. Haluan! Varmasti haluan! Voi sitä riemua kun löytyneen sormuksen kävin viemässä hänelle kotiinsa.
Sormuksen matka puhutteli minua kovasti. Miksi rikkinäisyytemme vuoksi usein käännämme selkämme hyvälle? Kävelemmekö, tai laskemmeko onnemme ohi tajuamatta ajoissa? Mietin, tarvitsenko elämääni vaikeuksia, että voin jostain syyttää omaa pahaa oloani. Omat kipumme ”älähtävät” kun ne näkee selvemmin valossa. Pyhyydessä ja puhtaudessa. Helpompi tyytyä huonoon tilanteeseen, niin ei tarvitse katsoa omaa pimeää puoltaan. Tästä Jumala haluaa parantaa ja vapauttaa. Näkemään hyvää. Niin kuin viime kirjeissäni olen kirjoittanut. Jumala haluaa kääntää kohtalomme. Ottamaan vastaan hyvää ja kaunista. Uskomaan hyvään omalle kohdallemme kivunkin keskellä. Jumala haluaa meille vain hyvää. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Se sormus kertoo myös hyvin koko Sana-laivan ja Jumalan työn idean. Miten monia ihmisiä siihen tarvittiin. Tarvittiin laiva, Outin mies siivoamaan ja löytämään sormus, viemään keittiöön, kaikki siellä yhteen ääneen sanomaan; Pirkolle, Outi sekunnilleen oikealla hetkellä laittamaan se avoimeen käteeni. Tarvittiin myös ihminen, joka antoi elämänsä sillä hetkellä Jeesukselle. Jumala tarvitsi meitä kaikkia. Monia ihmisiä ja hetkiä jo ennen sitä. Mikä ihana taivaallinen Jumalan ”ketjureaktio”!! Kaikki kunnia ja kiitos yksin Jumalalle. Saamme olla pienenä osana sitä. Kuin ”sivustakatsojia”. Jumalan Henki on se, joka toimii meistä ihmisistä riippumatta tai huolimatta. Käyttää kaikenlaisia tilanteita ja erilaisia ihmisiä Hänen suunnitelmiinsa. Monia ”kiitos-itkuja” olemme saaneet täällä itkeä. Rukoukset ovat kantaneet.
Eilen oli taas tori-ilta. Jumala on vienyt minua pitkään todelliselle puhdistuksen ja parannuksen paikalle. Viime viikolla kävin maksamassa 30v. takaisia varkaus-velkojani kotikyläni Kerimäen S-markettiin. Jumala oli valmistanut sen matkan täydellisesti. Kerimäellä ensin K-kaupassa käytyäni, kassalla oli yllättäen nainen 30v. takaa. Sain kertoa hänelle, millä matkalla olen. S-marketissa sain mennä puheille naisen kanssa 30v. takaa. He molemmat olivat olleet silloin siinä kaupassa töissä. Sellaista itkua ja Jumalan kosketusta en ollut varmaan nähnyt milloinkaan. Sain itkun sekaiset sanat: ”Ei näitä velkoja näin makseta. Ne on jo maksettu”. Vein rahat Kerimäen isoon puukirkkoon. Pudotin ne suureen puuarkkuun ja samalla kuulin sanat: ”Tuon teille aarteita pimeyden kätköistä”. Valtavia Jumalan aarteita kulkee useinkin pimeydessä, omissa piiloissaan. Niinkuin itsekin olen kulkenut lähes koko elämäni.
Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Ei Jumalalta tarvitse, eikä voikaan mitään piilottaa. Hän ei tuomitse, vaan armahtaa. Olemme Hänelle niin rakkaita. Eilen torilla tunnustin syntini, mitä olen tässä kaupungissa tehnyt. Ihmissuhteissa emme voi maksaa velkojamme rahalla. Saamme vain uskoa Jeesuksen ristin työhön ja Hänen verensä puhdistukseen. Hän antaa sydämeen rauhan, jota maailma ei voi antaa. Uskalletaan antaa kaikki Isälle Jeesuksen kautta rukouksessa. Kivut ja kiitokset.
