Viime kuukausi on ollut myös vahvaa aikaa. 88-vuotias äitini sairastui yllättäen vakavasti ja on
kaivannut isän luokse, joka pääsi perille viime syksynä. Elimistö hiipuu päivä päivältä, eikä äidin elämä voi
olla pitkä ellei Jumala tee suurta yli lääketieteen olevaa ihmettä. Äitini on kuitenkin valmis lähtemään ja
kiittää Herraa kädet kohotettuina rikkaasta elämästään ja lasten rakkaudesta. Äiti on ollut minulle
rakkauden puhuttelu elämällään ja asenteillaan. Aina sitä on riittänyt jokaista lasta kohtaan tasapuolisesti.
Koskaan äitini ei ole pahaa sanaa kenestäkään puhunut, vaikka olisi aihetta ollutkin..! Mikä rakkaus!
Olen saanut viettää arvokasta aikaa äidin vierellä. Joka toinen yö valvoin ja olin hänen kanssa. Joka toinen yö
nukuin. Äiti kiitti Jumalaa siitä, että olin lomalla. Kiitin myös siskoista, jotka joskus vuorottelivat kanssani.
Äiti on ollut nuoruudesta asti uskossa, mutta koskaan en ole nähnyt häntä niin kirkkaana kasvoiltaan ja
lähellä taivasta. Äiti on nähnyt ”taivasnäkyjä” ja puhunut paljon asioita, mitä pitää kertoa ja laulaa kun hän
lähtee. Jumalan suuruus on tullut itsellekin aivan uudella tavalla ja kaikki muu on tuntunut niin turhalta.
Ymmärrän nyt vähän Paavalin sanoja:
Fil.3: 7. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen
tähden lukenut tappioksi. 8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen
Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.
Äidin laulaessa, kasvot kuin nuoren tytön – kädet kohotetrtuina ”olen kuullut on kaupunki tuolla” tajusin, että kaikki muu on todella roskaa ja turhaa siinä vaiheessa. Jeesus on kaikki! Uskovan ilo ja rauha keskellä sairauksia ja lähdön hetkelläkin on jotain niin kaunista. Suru ja ikävä on jo ollut jos äitiä ei enää ole.
Luottamus on merkittävä osa ihmisen elämässä. Mitä useammin se on rikottu ihmisten taholta sen
vaikeampaa se on jatkossa. Mitä varhemmin olemme kokeneet pettymyksiä, sen enemmän se vaikuttaa
myös jumalasuhteeseen. Olen niin monesti nähnyt, että vaikka on lähtenyt seuraamaan Jeesusta, iso osa
huolista, murheista ja elämän hallitsemisesta on kuitenkin omissa käsissä. On täysin hullutusta maailman
ihmisten mielestä heittäytyä jonkun näkymättömän varaan ja olla turvallisella mielellä turvattomissakin
tilanteissa. Ajattele, mikä etuoikeus meillä uskovilla on. Meillä on Isä, joka huolehtii lapsistaan ja tietää
milloin hiuskin putoaa päästä. Niin Raamattu sanoo!
Jos Hän sallii meille vaikeuksia, ne voivat olla rakkautta Häneltä -kutsua luottamaan ja antamaan elämä kokonaisvaltaisesti Hänelle. Nyt ajattelen elämästäni taaksepäin, että kaikkein vaikeimmat päivät, vaikeimmat ihmissuhteet, suurimmat pettymykset ja hylkäämisen kokemukset ovatkin olleet tärkeimpiä hetkiä elämässäni. Siunauksia syvyyksistä.
Pimeässä laaksossa ollessamme Jeesus ei ole etäinen Hän, vaan ystävä Sinä. Mietipä Ps.23 sanomaa. Juuri
pimeän laakson kohdalla lähennymme Herraamme Jeesusta. Katkeruus vaikeuksien keskellä on pahinta
myrkkyä elämässämme ja se tahtoo myrkyttää yhteisöjäkin. Anteeksiantamuksesta puhutaan paljon
Raamatussa. Ei niinkään anteeksi pyytämisestä. Sekin on tärkeää, mutta on tärkeää antaa anteeksi, vaikka
meiltä ei aina edes pyydetä. Meidän Herrammekin sanoi vain ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät
tiedä mitä he tekevät.” Läpimurto elämässämme tulee useinkin luovuttamisen kautta. Että Jumala pääsee
tekemään elämässämme sen, mikä on meille ja muillekin parasta. Siunauksena oleminen tässä ajassa
unohtaa itsensä ja se on useinkin se vaikein tie Jumalan palvelijana. Se on kuitenkin paras tie. Siunauksen
tie meille on olla siunauksena muille. Kun siemen (lihamme) suostuu kuolemaan itselle, se tuottaa satoa.
Maailman suurin kärsimys ja hylkääminen toi maailman suurimman siunauksen. Meidän ei tarvitse tehdä
mitään muuta kuin ottaa ristin ja veren sanoma lahjana elämäämme ja Jumala tekeekin sitten loput. Isä
rakastaa lapsiaan, jotka lapsen lailla luottavat ja ottavat kaiken kiitoksella mielellä vastaan. Job ei kääntynyt
Jumalaa vastaan menettäessään kaiken, vaikka vaimo siihen yllyttikin. Hänen kärsimyksensä ei ollut hänen
syntiensä tähden, sillä Jumala tiesi hänet vanhurskaaksi mieheksi. Olikohan koettelemukset siksi, että Job
ymmärsi Jumala suuruuden ja eräänä päivänä sanoi nöyränä:
Job.41: 1. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 2. Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. 3. Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. 4. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. 5. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. 6. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.
Jos Sinulle ystäväni on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia, älä syytä niistä itseäsi. ”Menestysteologit”
opettavat, että jos sairastamme tai meillä on vaikeuksia, se johtuu synneistämme tai olemme tehneet
vääryyttä Jumalan edessä. Se ikävä kyllä tuntuu olevan jopa uskovien keskuudessa lyömäase ihmissuhde
ongelmien keskellä. Jos sinä olet Jeesuksen oma ja olet parannuksen paikalla, kiitä jopa vaikeuksista, sillä
ne voivat olla sittenkin siunauksia syvyyksistä.
Olet rakas ja tärkeä Jumalalle! Ethän vaivu epätoivoon vaikeittenkaan päivien aikana. Armo riittää tänäänkin ja se kuuluu jokaiselle katuvalle! Rukoilen puolestasi!
