Askeleet Kairoksen pihalla.
Krito-viikko takana.
Repaleinen kohdannut toisen repaleisen.
Syvä yhteenkuuluvuus,
ymmärrän.
Sanat ovatkin vain helinää.
Ihminen on kohdannut ihmisen.
Tervahovia uudistetaan.
Vasaroiden kilke Lapin pimeässä yössä.
Vanha on purettu, uutta tehdään.
Niin se on ihmisen elämässä:
Ristillä vasaroiden kilke, uutta tehdään.
Tai oikeastaan se vain annetaan.
Kaikki entinen on sovitettu.
Tässä ensimmäinen runon poikanen sitten nuoruuden. Lähes tyhjässä Kairoksessa 2005 kävelin tyhjällä pihalla keskellä Lapin kaamosta. Pitkä kiertue takana. Keskellä pihaa vasaroiden kilke kuului yllättävällä äänellä. Vanhat rakenteet oli purettu ja uutta kaunista tervahovia rakennettiin innolla. Siinä askel askeleelta elin syvästi ristin sanomaa. Vain ristin armon kautta voi oikeastaan syntyä jotain uutta. Miten helposti pidämmekään kiinni jo olemassa olevista asioista tai kärsimme menneisyytemme virheistä. Ymmärrettävää jo lapsena turvattomuutta tunteneelle ihmiselle. Jumalakuva voi olla vääristynyt. On vaikea heittäytyä vain Hänen varaansa. Jumala kuitenkin haluaa, että luotamme Häneen kuin pieni lapsi. Ei lapsellisesti, mutta lailla lapsen.
Lueskelin vanhoja lähettäjäkirjeitä ja sieltä löytyi lohduttavat sanat. Elämä on matka ja joskus olemme tien risteyksessä. Raamatun Sana on se tienviitta, joka ohjaa askeleitamme. Jumala puhuu meille monella tavalla, mutta aina Sanan mukaan. Joskus vaiti oleminen ja odottaminen on tärkeää. Pia Perkiö: TULLA KOHDATUKSI. Teiden risteyksessä kulkijat kohtaavat ja eroavat, eivät huomaa hiljaisia puita, lumen peitoksi laskeutuvia pilviä, eivät tiedä minun katsovan hämärtyvästä huoneesta ja siunaavat heitä, ajattelevan, että ihaninta on tulla kohdatuksi, kuulluksi vaikka on vaiti.
Mieleeni KRS:n julistajan työn ajoilta on jäänyt kiitoksella monia matkoja. Pertti Kallion kanssa pidetyt naisten/miesten päivät koin erityisen siunaavina ja rakentavina. Pertti hoiti puheen lisäksi musiikin ja saimme omilla lahjoillamme olla Häntä palvelemassa. Puhuin miehille naisena ja Pertti puhui naisille, mistä miehet puhuvat. Saimme ymmärrystä meidän erilaisuudesta. Pertti luovana ihmisenä antoi oman runonsa, joka puhuttelee tänäänkin. On niin totta meille monille herkille ihmisille:
”Sinulla luova ihminen, on herkkyys aistia elämää harvinaisella tavalla. Tunnet sävyjen vaihtuvuuden, värien maailman, ihmisten tunteiden ja ajatusten nopean muutoksen, luonnon kauneuden ja uhanalaisuuden. Sinulla on lahja, jonka avulla voit tulkita ja soida elämän säveliä, synnyttää kuvan ja saada sanoihin kosketuksen. Herkkyytesi tekee sinusta ajoittain yhtä todellisesti terveen ja terävän kuin sairaan ja voimattoman. Elämänosasi on yksinäisen osa, huutavan ääni erämaassa. Elämäntehtäväsi on löytää luovuudelle muoto. Vapahtajasi uskoo sinuun. Vaikka kaikki työsi sisältää aina muistutuksen keskeneräisyydestä, luovuuden särähtävästä rististä, palan syntisestä, omaa kunniaa pyytävästä, alati paatumaan pyrkivästä sydämestäsi, sinun tehtäväsi on tuottaa ulos luovuutesi työ. Olet luova ihminen, työtä luomisen. Olet langennut ihminen, syvästi syntinen. Syvin kaipauksesi on Jumala. Syvin tarpeesi on armo.”
ARMO. Ansaitsematon rakkaus meidän, minun ja Sinun osaksesi. Uskon, että sitä julistusta tarvitaan tässä vaatimusten ajassa. Evankelistan sydämeni itkee sielujen puolesta. Ollaan rakkauskirjeitä Kristuksen rakkaudesta. Lähellä ja kaukana. Olen sanoutunut irti seurakunnan projektityöstä, koska olen vastuussa kutsumuksestani. Rukoukseni on, että saisin julistaa armon evankeliumia rikotuille ja syntisille ihmisille.
