Maaliskuun matkoista jäi erityisesti sydämelleni Vivamon naistenpäivät. Tunsin, miten Herra oli siellä kanssamme. Niin iso joukko ihania naisia! Puhuimme vaikeistakin asioista. Toimme niitä valoon. Välillä nauroimme makeat naurut itkun lomassa. Eikö sitä ole elämä. Itkua ja naurua: sopivasti molempia. Paljon saimme rukoilla ja viedä asioita ristin juurelle.
Maaliskuun lopulla, pääsiäisen aikaan minulla oli melkein pari viikkoa taukoa, mutta sepä menikin vuoteessa 11 vrk kuumeillessa. Kävin kerran lääkärissäkin. Oikein kunnon influenssa: Lepoa vaan. Siinä levossa olen voinutkin sitten hiljentyä. Taas kerran sain opetella, mitä on ottaa vastaan toisten apua. Isän huolenpitoa lähimmäisten kautta.
Viime sunnuntaina sain olla oman kotikirkkoni illassa puhumassa. Olin jotenkin syvästi liikuttunut, kun sain sinne mennä. Yli 3 vuotta sitten sisälläni kumpusi valtava tarve puhua, mitä Jeesus on tehnyt elämässäni. Mietin, laitanko nimettömänä puheen Pikkukirkon ovesta. En sitä sinä iltana tehnyt ja kun seuraavana päivänä menin töihin päiväpaikka Mariaan, seurakuntamme työntekijä Jukka Rahikainen tuli työpaikalleni pitämään hartaushetkeä. Ovella hän kysyi, tulenko puhumaan 7.4. pikkukirkkoon.Vastasin kyllä.
Helmikuussa yli 3 vuotta sitten Jukka piti kerran hartaushetkeä Mariassa. Hän puhui Joh. 4:1-42: Jeesus ja samarialainen nainen. En varmaan milloinkaan unohda, miten kosketettu olin silloin. Muistan ne sanat, johon Jukka lopetti: ”Se nainen jätti työnsä ja lähti kertomaan Jeesuksesta.” Ne sanat jäivät soiman sisimpääni. Siitä menikin sitten vain vähän yli puoli vuotta, kun siitä tuli totta elämässäni. Jätin sairaanhoitajan työni. Sanoin itseni irti käynnistämäni Päiväpaikka Marian työstä. Sain aloittaa tässä työssä. Evankeliumin julistajana. Siellä minne kutsutaan.
Kun Jeesus on siinä kaivolla, samarialainen nainen tulee vesiruukkunsa kanssa veden hakuun. Hän ihmettelee, kun Jeesus puhuu hänen kanssaan ja pyytää vielä saada juoda hänen astiastaan. Joh. 4:10: ”Jeesus sanoi naiselle: ´Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.´” Tuo nainen ei heti ymmärtänyt. Jae 13: ”Jeesus sanoo: ´Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.´”
Kun Jeesus pyysi naista hakemaan miehensäkin sinne, nainen sanoi, ettei hänellä ole miestä. Jeesus tiesi kuitenkin koko naisen elämän ja sanoi hänelle: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.” Voi kuvitella, miten tuo nainen olisi halunnut peittää ja unohtaakin koko elämänsä. Miten hän oli elänyt ja mikä hänen tilanteensa oli silloin. Jeesus kuitenkin tiesi, eikä tuominnut naista. Nainen oli niin iloissaan Jeesuksen kohtaamisesta – armon katseesta, että jätti ruukkunsa ja lähti heti kertomaan kaikille Jeesuksesta. Sanassa sanotaan, että monet uskoivat Jeesukseen kuultuaan tuon naisen kertovan Hänestä.
Varmasti monet tiesivät tuon naisen elämästä. Muutos hänen kohdattuaan Jeesuksen, varmasti näkyi hänestä. Miten herkästi me ihmiset tuomitsemmekaan toisemme virheistämme. Miten vaikeaa on etenkin uskovana, kun on eronnut tai ehkä janoissaan eksynyt hakemaan vettä vääristä lähteistä. Jano ei sammu ja tyhjyys jää. Ja syytökset itseään kohtaan lisääntyy hetken tunteista. Rakkaus on hyvä tunne – jopa se vääräkin.
Meillä kaikilla on kuitenkin uusi mahdollisuus. Voimme jättää kaikki virheemme ja syntimme taaksemme armon mereen. Jeesuksen veren puhdistettavaksi. Voimme aloittaa uuden elämän, jossa Jumala on mukana. Siinä elämässä on lähde, jossa on elävää vettä. Jumala ei katso virheittemme laatua ja määrää. Saamme vain pyytää anteeksi. Monet elämämme virheet ja valinnat ovat usein jostain kivustamme lähtöisin. Uskon, että Jumala haluaa vapauttaa meitä niistä. Enkä usko sen kivutta käyvän.
Hänellä on uusi puhdas sivu jo varattu. Hänen tekemässä elämämme kirjassaan. Jossain tilaisuudessa puhuja oli sanonut vahingossa sivun reunaan kirjoittamansa muistutuksen: ”Käännä sivua.” Se lause oli ollut jollekin kuulijalle tärkein lause. Se oli muuttanut koko hänen elämänsä. Annetaan Jumalan tarttua elämäämme, kääntää sivua. Hänellä on hyvä suunnitelma Sinun ja minun elämälle. Huominen on ihan uusi päivä ja mahdollisuus.
Miten vaikeaa on irrottautua vääristäkin asioista. Näin eräänä aamuna rukouksessa ruukun, jonka multa oli kuivunut. Ruukku oli liian pieni ja multaa oli jo niin vähän, että kasvi oli jo kärsinyt. Kun keväällä kukka vaihdetaan uuteen ruukkuun, multaa on ensin kasteltava ennen kuin kukka irrotetaan ruukusta. Jos sitä repii kuivana, niin osa juurista jää vanhaan ruukkuun ja koko kukka vaurioituu. Muutokset elämässä ovat usein juuri näin. Jumalan aikataulu on se oikea aikataulu. Multa kostutetaan, uusi istutuspaikka on valmistettu, ja kukka irtoaa kuin itsekseen. Juuria entiseen ei enää jää. Ehkä monien ruukkujen vaihdon jälkeen kasvin paikka onkin ulkona muhevassa mullassa. Sitä ei hoida ihmiset, vaan Jumala, joka antaa sateet, tuulet, pakkaset ja auringon ajallaan. Koko rikkaan elämän kaikki osa-alueet täyttyvät.
Sef. 3:17 Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (KR92)
17 Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.”
Huhtikuun puolessa välissä olen lähdössä pitemmälle reissulle. Muistathan sitä erityisesti rukouksin! Käymme myös Laukaan vankilassa. Kiertueemme nimi Jyväskylän seudulla on: ”Kun rakkaus pelottaa”. Rukous laulun sanoin: ”Kosketa Jumalan käsi arkoja alueita. Vapauta tuntoja siellä kauan sitoutuneita. Kauan, niin kauan on ollut sydän kuin jäinen seinä. Jumalan lämmin käsi murtaa ne kyyneleinä.”
